ÄNGELHOLM.
Se oli siinä. Harjoittelut on harjoiteltu ja valmistelut valmisteltu kohti perjantaina alkavia jääkiekon MM-kisoja. Antti Pennasen luotsaama leijonajoukkue esiintyi Ängelholmin täydessä areenassa äitienpäivän Finnkampenissa jämäkästi ja tukisti (5–1) kolmea kruunua oikein isän – vai pitäisikö sanoa äidin – kädestä. Leijonat voitti Ruotsin EHT-viikonlopun kolmesta ottelustaan kaksi.
Nyt enää odotellaan lopullisen kisajoukkueen julkistamista.
Suuria yllätyksiä ei liene tältä osin luvassa, sillä puolet joukkueesta tulee NHL:stä. Uskon HPK-puolustaja Miska Kukkosen kiilaavan NHL-pakki Topias Vilénin edelle. Tämä lienee ennakkoon suurin yllätys. Muutoin joukkue on hyvin odotetunlainen. Aku Rädyn todella harmillinen loukkaantuminen sunnuntaina saattaa vielä sekoittaa pakkaa viimeisten hyökkääjien suhteen.
Omissa papereissani Räty oli MM-kisapelaaja, mutta jos loukkaantuminen siirtää oululaisen telakalle, ovi aukeaa yhdelle, joka muutoin olisi jäänyt rannalle. Voisiko Sami Päiväranta yllättää ja nousta tässä tapauksessa kisakoneeseen? Ovi saattaa aueta myös Petteri Puhakalle.
Toki todennäköistä on, että leimaamatta jätetään alkuvaiheessa yhden puolustajan sekä yhden hyökkääjän kisapassit. NHL:n pudotuspeleistä äitienpäivän aamuhämärissä pudonnut Rasmus Ristolainen kiinnostaa varmasti leijonajohtoa. Myös Anaheimin Mikael Granlund on edelleen mitä akuutein nimi.
Tilanne on hyvin erikoinen tältä osin, sillä aiempina vuosina NHL:n pudotuspelien toiselta kierrokselta ei ole MM-kisoihin enää ehtinyt. Ristolainen esimerkiksi ehtisi halutessaan Sveitsiin jopa hyvissä ajoin etupellossa.
NHL-linja
Ylipäätään Pennanen esikuntineen on valinnut kuluvana keväänä MM-valmistautumiseen hyvin erilaisen linjan, mihin Suomessa varsinkin Jukka Jalosen vuosina totuttiin. Jalonen teki aina selväksi sen, ettei tällä ollut halua pokkuroida NHL:n suuntaan. Jalonen panosti pitkään valmistautumisjaksoon ja halusi saada joukkueen kasvamaan yhteen jo leirin aikana.
NHL-pelaajia tuotiin sisään hyvin valikoiden – eikä näitä varsinkaan tavattu jäädä odottelemaan.
Pennanen puolestaan on kasannut alkavan turnauksen joukkuetta hyvin pohjoisamerikkalaiseen tyyliin. Kanadan ja USA:n joukkueethan tapaavat tavata yleensä – hieman karrikoiden – lentokentällä ja sitten aletaan pelata. Ensimmäinen viikko höntsätään yhteispeliä kuntoon ja istutaan pitkiä illallisia yhteishengen rakentamiseksi ja toisella viikolla aletaan tosissaan pelata.
On myös niin, että Leijonilla on Euroopassa käynnissä eräänlainen sukupolvenvaihdos, mikä on pakottanut maajoukkuejohdon kääntämään katseensa yhä voimakkaammin Pohjois-Amerikan suuntaan, mikäli se mielii menestyä MM-turnauksessa. Jalosen ajan Euroopassa pelanneista ydinpelaajista harva on enää mukana.
Ihan perinteiseen amerikkalaistyyliin ei Pennanen toimi, mutta lähestymiskulma on aivan erilainen kuin aiemmin. Leijonien pelissä on nyt enemmän rauhaa kuin Pennasen ensimmäisellä kaudella, mutta Leijonat ei lähde kisoihin selkeän pelitavallisen edun kautta, kuten Jalosen aikana. Nyt mennään pelaajavetoisesti ja sitä marssia johtavat Aleksander Barkovin ja Anton Lundellin kaltaiset poikkeusyksilöt.
Yhteispelin löytymistä toki helpottavat yhteiset kokemukset neljän maan huipputurnauksesta sekä Milanon olympiajäältä. Joukkueen ydin tulee NHL:stä, joten pelaajat tuntevat Pennasen ja valmentaja pelaajansa. Vaikka aiemmat kokemukset eivät olleet pelkästään onnistuneita, jonkinlaista perustaa on ehditty jo rakentaa.
Laatua löytyy
Ja kyllähän Leijonat laadukkaan joukkueen jalkeille saa.
Etenkin aina tärkeästä peräpäästä löytyy MM-tasolle laatua ja leveyttä. Harjoitusotteluissa hienosti pelannut Ville Heinola, Mikko Lehtonen ja Henri Jokiharju johtavat kiekollista peliä. Urho Vaakanainen, Nikolas Matinpalo ja Olli Määttä pitävät järjestystä yllä. Jos vielä Ristolainen tulee mukaan, käsillä on todella laadukas kokonaisuus.
Hyökkäyspäästä löytyy riittämiin ratkaisuvoimaa sekä lihasta. Barkov ja Lundell ovat tietenkin Leijonien kirkkaimmat tähdet, mutta Sakari Mannisen, Janne Kuokkasen ja Jesse Puljujärven kaltaiset pelaajat kykenevät myös ratkaisemaan. Nuoremmasta kaartista sunnuntaina fantastisen ottelun pelannut Patrik Puistola ja Lenni Hämeenaho tuovat kokonaisuuteen syvyyttä. Nelosketju (Mäenalanen-Björninen-Merelä) Leijonilla on laadukas.
Suomelta löytyy palaset laadukkaaseen ylivoimaan, mutta suorastaan erinomaisia pelaajia myös jäähyntappopeliin.
Maalivahteja pidän MM-tasolla kysymysmerkkeinä. Joonas Korpisalo ja Justus Annunen ovat osoittaneet NHL:ssä kykynsä pelata huipputasolla ainakin ajoittain, mutta MM-kisoista kokemusta on vähän. Korpisalo pelasi keskinkertaisen MM-turnauksen 2017, Annunen ei ole nähnyt MM-kisoja kuin televisiosta.
Tämän vuoksi kolmanneksi mukaan lähtee kaiken kokenut maailmanmestari ja olympiavoittaja Harri Säteri.
Summa summarum: ennakkoon näyttää hyvältä. Pahin turbulenssi Pennasen Leijonien ympärillä on rauhoittunut ja nyt kasassa on aidosti hyvä joukkue – tai ainakin riittävän hyvä. Olivat viimeiset pelaajavalinnat mitä tahansa, valitulla joukkueella voi ja pitää menestyä. Leijonilta löytyy kärkiosaamista, johtajuutta sekä ratkaisuvoimaa riittämiin.
Pelaajat pelaavat, mutta nyt myös Pennasen on kyettävä repimään pelaajamateriaalista irti maksimaalinen tulos.
Eikä kiintiöpronssia lasketa sellaiseksi.