Ei löytynyt kauden alla monesta bingokortista Florida-Toronto-tuplaa pudotuspelien ulkopuolelta.
Floridalle oli toki helppo viimeistään Aleksander Barkovin vakavan polvivamman jälkeen ennustaa haastavaa kautta, mutta uskoin joukkueen silti pelaavan pudotuspeleissä.
Toronton pudotuspelipaikalle olisin antanut noin 95 prosentin varmuuden.
Karmiva painajainen on kuitenkin realisoitumassa molempien kohdalla. Torontolla on pudotuspeliviivaan matkaa yhdeksän ja Floridalla kymmenen pistettä. Jäljellä on parisen kymmentä runkosarjaottelua. Fiaskosta voidaan puhua kummankin seuran kohdalla.
Lundell kohtasi todellisuuden
Olisi voinut kuvitella, että sikäli kun kolmen peräkkäisen Stanley Cupin finaalireissun jälkeen Floridalla olisi kaasussa ollut kiristämisen varaa, kahvasta olisi käännetty viimeistään helmikuulla – jo ennen olympialaisia. Mitä vielä.
Panthers on hävinnyt kymmenestä edellisestä ottelustaan kahdeksan, eikä pelin sisällä mikään viittaa parempaan. Etenkin aiemmin vahvuutena tunnetusta oman maalin varjelusta on tullut suoranainen heikkous. Kahdeksassa edellisessä tappiossa oma verkko on pöllynnyt käsittämättömät 39 kertaa, siis viisi kertaa ottelua kohden.
Venäläismaalivahti Sergei Bobrovski on hänkin nykyään vain tavallinen kuolevainen. Pelaajakauppahuhuissakin pyörinyt Bobrovski on itse asiassa yksi heikoimmista maalivahdeista NHL:ssä kuluvalla kaudella. Joukkueena Floridan torjuntaprosentti (87,2) on koko sarjan toiseksi heikoin.
Raaka realismi on iskenyt kasvoille monella eri tasolla.
Barkovin sekä sielupelaaja Matthew Tkachukin pitkät poissaolot söivät ryhmää syksyllä rotan lailla. Toisaalta viimeksi mainitun taannoinen paluukaan ei ole saanut kelkkaa kääntymään.
Esimerkiksi sinänsä mukiin menevän kauden pelannut Anton Lundell on saanut karulla tavalla nähdä, mikä ero on mestarijoukkueen ykkös- ja kolmossentterin vastuilla.
Toiseksi eniten hyökkääjistä pelannut, mestaruuskausilla Barkovin varjoissa kasvanut, Lundell on tehnyt voitavansa (17+26 ja -7) ja kirjannee tililleen oman uuden piste-ennätyksensä, mutta samaan aikaan lienee reilua todeta joukkueen kaipaavaan hulluna kapteeniaan Barkovia.
Barkovin paluukaan ei pelasta
Todennäköistä on, ettei Barkovin mahdollinen paluukaan pelasta Floridaa.
Tankit ovat yksinkertaisesti tyhjät ja matkaa pudotuspeliviivaan on jo kymmenen pistettä. Väliin mahtuu monta joukkuetta ja luvassa on niin paljon ristiin pelaamista, että takamatkan kurominen umpeen vaatisi pitkää voittoputkea – siihen taas ei tuloksien osalta viittaa mikään.
Eikä otteluohjelma anna armoa. Jäljellä olevasta 21 ottelusta joukkue pelaa vieraissa 13. Florida lentelee ennen runkosarjan loppua vielä pitkin Länsi-Kanadaa ja Yhdysvaltojen luoteisosia.
Tätä tämä huipulla on. Palkkakattoaikakaudella dynastiat törmäävät väkisinkin seinään jossakin vaiheessa. Pittsburgh ei ole pelannut peliäkään pudotuspeleissä tuplan voitettuaan 2016 ja 2017.
Kun joukkue pelaa jatkuvasti 100 ottelun kausia juhannukseen asti, viettää lyhyen kesän ja palaa taas armottomaan ottelurumbaan, jossakin kohtaa mittarit alkavat huutaa punaisella ja vammat kasaantua.
Floridan kohdalla ohikausi on helpompi hyväksyä. Seuran olisi kuitenkin tavalla tai toisella kyettävä varmistamaan, että tulevana syksynä dynastiavaihde kyetään lyömään uudelleen sisään.
Toronto romahti vuodessa
Kokonaan oma lukunsa sen sijaan on Toronto. Sen viimeisintä kyykkäämistä ei voi ymmärtää.
On täysin käsittämätöntä, miten heikentyneessä itäisessä konferenssissa joukkue voi olla yhdeksän pisteen päässä pudotuspeliviivasta. Kymmenestä edellisestä ottelusta voittoon on päättynyt kolme.
Arkussa alkaa olla Torontonkin kausi.
Huolestuttavinta Toronton tapauksessa on kollektiivin kehonkieli ja henki. Tuskin kukaan osaa tarkalleen sanoa, mikä tyhjensi ilmapallosta paineen, mutta harvinaisen velttona roikkuu Leafsin vieteri. Ja mehän muistamme, miten Toronto oli vuosi takaperin yhden voiton päässä mestaruuteen edenneen Floridan voittamisesta pudotuspeleissä.
Rippeitäkään ei ole jäljellä vuoden takaisesta.
Kärkipelaajat tekevät kyllä pisteitä, mutta miten paljon William Nylander tai Auston Matthews huokuvat johtajuutta? Maaleja joukkue on päästänyt toiseksi eniten koko sarjassa. Kokonaisuus on rikkoutunut yhden vuoden aikana tavalla, minkä luulisi aiheuttavan seuran toimistolla pakokauhua.
Samaan aikaan pikainen katsaus kokoonpanoon kertoo, että joukkueesta löytyy 17 vähintään 29-vuotiasta pelaajaa. Kokemusta ja johtajuutta pitäisi siis kopista löytyä.
Tilanne on katastrofaalinen laajemmassakin katsannossa. Toronto on polkenut paikallaan pian kymmenen vuoden ajan saamatta nuuhkaustakaan mestaruusotteluista. Viimeistään nyt herää kysymys, onko käsillä oleva sukupolvi oikeasti kyvykäs viemään hommaa maaliin?
Kaiken mahdollisen syntipukiksi takavuosina nostetun, Vegasiin kesällä kaupatun Mitch Marnerin haamu kummittelee joka puolella.
Marner saatiin savustettua ulos kaupungista, mutta siitä joukkue maksaa nyt kovaa hintaa – sekä jäällä että kopissa, väitän.
Kuukauden päästä voimme laittaa popparit mikroon ja jäädä seuraamaan, miten Toronton viimeisintä limboa ryhdytään puimaan mediassa ja seuran toimistolla. Varmaa on, että luuta lakaisee ja rapa roiskuu.
