Digitekniikka on muokannut ihmisten arkea monella tavalla. Myös raha on digitalisoitunut. Käteisen käyttö vähenee ja korttimaksamisen suosio kasvaa. Suomessa yli 90 prosenttia maksuista tehdään maksukorteilla.
Euroalueella kaksi kolmasosaa korttimaksamisen arvosta kulkee amerikkalaisten Visan tai Mastercardin järjestelmien kautta.
Niissä ei ole ongelmia, mutta keskuspankkien viisaat alkoivat - varmuuden vuoksi tai ihan periaatteesta - hahmotella eurooppalaista vaihtoehtoa jo vuonna 2020. Tositarve vaihtoehdolle nousi, kun valta vaihtui Yhdysvalloissa.
– Trumpin toinen presidenttikausi toi esille sellaisia skenaarioita, jotka pintauttivat riskin ja toi riippuvuuden amerikkalaisyhtiöistä laajempaan tietoisuuteen, sanoo Suomen Pankin maksujärjestelmäosaston osastopäällikkö Aleksi Grym.
Vauhtia eurooppalaiseen finanssitekniikkaan
Tänä vuonna digieurolle pitäisi laatia lainsäädäntö. Ensi vuonna voitaisiin kokeilla, miten digieuro toimii käytännössä. Kuluttajien lompakoihin tai puhelimiin digieuro ilmestynee vasta loppuvuonna 2029.
Jenkkiriippuvuuden vähentämisen lisäksi digieuron pitäisi panna vauhtia eurooppalaiseen finanssitekniikkaan. Digieuro olisi kotimainen maksutapa, jota Euroopassa voitaisiin kehittää täysin omin ehdoin omia tarpeitamme varten. Aleksi Grym uskoo, että digieuro synnyttäisi myös kilpailua.
– Kilpailun lisääminen on kuluttajalle edullista. Se pitää kustannukset kurissa. Kenellekään ei synny monopoli-asemaa markkinoilla.
Myös toimintavarmuuden pitäisi lisääntyä. Tavoitteena on, että tapahtui mitä tahansa, niin maksut toimivat.
Digieuro olisi anonyymi maksuväline käteisen tapaan
Käteinen raha, setelit ja kolikot, ovat täysin anonyymejä maksuvälineitä. Digitaalisista tapahtumista sen sijaan jää aina jälki, mikä on monelle periaatteellinen kysymys.
Digieurostakin on tarkoitus tehdä anonyymi maksuväline. Tosin sitä koskevat samat rahanpesun estämiseksi sovitut säännöt kuin käteistäkin. Mutta keskuspankille saakka maksajien ja saajien tiedot eivät etene.
– Kun lähdetään kehittämään täysin uutta järjestelmää, niin hyvä puoli on, että voimme hyödyntää ihan viimeisintä tiedon salauksen, tiedon suojauksen ja yksityisyyden suojan tekniikkaa ja käytäntöjä. Digitaalinen euro tulee olemaan hyvin kehittynyt siinä mielessä, että yksityisyyden suoja on hyvin varmistettu, lupaa Aleksi Grym.
Digieuron perustaminen maksaa, mutta tuo lisäpalveluja
Euroopan keskuspankin lisäksi järjestelmän miljardeissa euroissa mitattavat perustamiskustannukset kuittaavat pankit, kaupat – ja kuluttajat.
EKP tosin korostaa, että digitaalinen euro on julkinen hyödyke, joten sen peruskäyttö olisi yksityishenkilöille ilmaista. Mutta pankit tai maksupalveluyritykset voisivat tarjota asiakkailleen digitaalisen euron maksullisia lisäpalveluja.
– Tähän tarvitaan pankit ja kaupat mukaan, ja varmasti niille tulee myös jonkin verran investointeja. Mutta vastaavasti tästä syntyy myös tulovirta. Eli tämä on kaupallisesti kuitenkin suhteellisen toimiva yhtälö, sanoo Aleksi Grym.
Esimerkiksi ehdollinen maksu lisäisi verkkomaksujen turvallisuutta, sillä rahat siirtyisivät myyjälle vasta, kun tuotteen toimitus on vahvistettu. Se vähentäisi petosriskiä ja helpottaisi tuotteiden palautusta.
Pankeille voisi siis syntyä lisää maksullista liiketoimintaa. Kauppa siirtäisi kehittämiskustannukset asiakkaittensa maksamiin hintoihin. Lähes 400 miljoonaa kuluttajaa hyötyisi, muttei ilmaiseksi.
Finanssiala yksinkertaistaisi laajaa digieurohanketta
Lisäbisnesmahdollisuuksista huolimatta finanssiala ei ole digieurosta kovin innoissaan. Peter Jansson, johtava asiantuntija Finanssiala ry:stä toteaa silti, että ”mukana ollaan”.
– Digieuro on tällä hetkellä niin laaja hanke, että pitäisi löytää tapoja, millä sitä yksinkertaistetaan. Eurojärjestelmässä pankeilta vaadittavat miljardien eurojen investointikustannuksetkin tulisivat alas. Pitäisi pystyä määrittelemään ainakin alkuun minimitason palvelulle, joka riittää digieuron ensimmäiselle päivälle. sanoo Peter Jansson.
Digieurosta tulee ohut
Rahoitusjärjestelmän vakauden ja pankkitoiminnan kannattavuuden takaamiseksi keskuspankkirahaa eli digieuroja saa pitää hallussaan vain yksityinen eurooppalainen, ei yritys tai yhteisö.
Digieurolompakostakin tulee todennäköisesti sangen ohut.
– Digitaaliseen euroon suunnitellaan erilaisia varmistustekijöitä, joilla pidetään huoli siitä, että esimerkiksi pankkien liiketoiminta ei häiriinny liikaa. Voidaan asettaa esimerkiksi saldorajoitus, eli digieurotilille ei voi siirtää kuin tietyn määrän euroja kerralla. Tietysti digieuroon ohjelmoidaan myös monia turvallisuustekijöitä, joilla torjutaan petoksia tai maksuhuijauksia, toteaa Aleksi Grym.