Jasmi Joensuun, 29, ura saattaa päättyä yllättävän pian

Hiihdon maailmancup alkaa tänä viikonloppuna (28.11.–30.11.) Rukalla. Katso Ylen lähetystiedot Areenasta.

– Suomessa moni ajatteli, ettei minusta enää tule hiihtäjää. Että olen menetetty lupaus ja jään hiihtäjien hautausmaalle. Silloin päätin näyttää, että kyllä vitsit täältä tulen.

Joensuu kertoo uransa käännekohdasta Ylen Sportlivin haastattelussa.

– Tämä on minun salainen aseeni. Jos haluan voittaa, täytyy pystyä päihittämään hänetkin.

Tänä talvena etenkin 10. helmikuuta Sundlingin olisi kaaduttava. Silloin ratkeaa talven tärkein sprinttikilpailu Val di Fiemmessä – olympiakisoissa, jotka todennäköisesti jäävät Joensuun viimeisiksi.

29-vuotiaana hän näkee jo uransa loppusuoran.

Katso Sportlivin minidokkari Jasmi Joensuusta:

Unelma Amerikasta – ja epäilyt Suomesta

Jasmi Joensuu kasvoi suksilla, mutta tie huipulle ei ole ollut suoraviivainen.

18-vuotiaana Joensuu teki päätöksen, joka määritteli uran suunnan: hän tarttui stipendiin University of Denverissä Yhdysvalloissa.

– Olin pärjännyt nuorten sarjoissa, mutta en missään nimessä ollut sillä tasolla, että olisin voinut ajatella itseäni huippu-urheilijaksi. En kokenut, että haluan heittäytyä siihen täysin, koska en tiennyt, onko se ylipäätään mahdollista.

Joensuu toteutti unelmansa Yhdysvalloissa, jossa opiskelu ja urheilu oli mahdollista yhdistää sujuvasti.

Suomessa päätöksestä seurasi laajaa kritiikkiä. Vain muutama valmentaja tuki valintaa – muut tyrmäsivät sen täysin.

– Valintani dumattiin täysin. Siinä hetkessä minulle selkiytyi, että haluan kokeilla, onko minusta tähän.

Kritiikki toimi polttoaineena. Joensuu teki päätöksen: Jos hän neljän vuoden jälkeen olisi parempi hiihtäjä, hän jatkaisi uraansa.

Rauhaa kehittyä huipputason resursseissa

Joensuu kertoo, että Denverin vuodet antoivat mahdollisuuden kasvaa rauhassa, poissa suomalaisen urheilumaailman parrasvaloista. Hän sai kehittää itseään – sekä fyysisesti että henkisesti – ilman jatkuvaa arviointia.

– Minusta ei puhuttu Suomessa mitään. Olin herkässä iässä ja sain kasvaa rauhassa urheilijana ja ihmisenä. Uskon, että se on yksi merkittävimmistä tekijöistä sille, että olen nyt tässä pisteessä.

Yhdysvalloissa hän sai käyttöönsä resurssipankin, jollaista hänellä ei Suomessa ollut: henkilökohtaiset valmentajat, ravintoneuvontaa, mentaalivalmennusta ja fysioterapeutin. Joensuu koki, että urheilijoita arvostettiin ja he saivat kaiken tuen kehittyäkseen huipulle.

Joensuun mielestä Suomessa kohdattu epäluulo johtui tietämättömyydestä.

– Heillä ei ole mitään käsitystä, millainen järjestelmä Yhdysvalloissa on.

Kaiken tämän päälle hän sai koulutuksen, joka loi turvaa tulevaisuutta ajatellen. Joensuu valmistui kandidaatiksi pääaineenaan rahoitus ja sivuaineenaan markkinointi.

– En ole koskaan kokenut, että treenien välissä pitäisi vain maata sängyssä ja katsoa tekniikkavideoita. Kun elämässä on muutakin, pystyy keskittymään sata lasissa urheiluun treeneissä, kisamatkoilla ja leireillä – ja antaa vähän armoa itselleen välillä.

Ennen läpimurtokauttaan hän vahvisti tiimiään mentaalivalmentaja Alice Vidjeskogilla. Päätös auttoi tuomaan esiin henkisiä vahvuuksia, joita hän ei ollut aiemmin täysin hyödyntänyt.

– Uskon, että kovimmat kilpakumppanit muissa maissa hyödyntävät henkistä valmennusta paljon enemmän kuin me Suomessa. On tärkeää, että henkiset ominaisuudet ovat kunnossa, etenkin sprinttihiihdossa.

Kausi, joka muutti kaiken

Kaudesta 2024–25 tuli Joensuun uran suuri läpimurto.

Joensuu nousi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle maailmancupissa, kun hän sijoittui toiseksi Toblachin sprintissä Tour de Skillä.

Kaikkien yllätykseksi – myös Joensuun – hän voitti maailmancupin sprintin kokonaiskilpailun tasaisen vahvojen suoritustensa ansiosta.

Kauden alussa sprintticupin kokonaisvoitto ei ollut edes tavoitteena: aikaisempi paras sijoitus oli 14:s.

– Tavoitteena oli päästä kymmenen tai kuuden parhaan joukkoon. Se oli sellainen realistinen tavoite, josta uskalsimme valmentajan kanssa unelmoida.

Hän nostaa esiin sekä fyysisen että henkisen kehityksen menestyksen takana.

– Odotukset ovat olleet vähän pilvilinnoissakin välillä. Vaikka en ole ollut vielä riittävän hyvä, olen silti odottanut paljon itseltäni. Mutta jos joskus haluaa voittaa, pitää myös osata unelmoida ja odottaa itseltään paljon.

Unelmia ladulla ja sen ulkopuolella

Tällä hetkellä suurin haave on olympiamitali – uran todennäköisesti viimeisissä olympialaisissa 29-vuotiaana. Vielä ei ole varmaa, jatkuuko ura ylipäätään Val di Fiemmen kisojen jälkeen.

– Elämässäni on ihania asioita, joille ei nyt ole niin paljon aikaa kuin haluaisi. Kyse ei ole kompromissista – olen itse valinnut huippu-urheilijan elämän. Muu elämä tulee myöhemmin.

Leirien ulkopuolella Joensuu on kuluneen harjoituskauden aikana asunut kolmella eri paikkakunnalla: Rovaniemellä, Helsingissä ja Genevessä. Sveitsin koti on tullut ajankohtaiseksi uuden puolison Markus Granlundin myötä. Granlund pelaa ammatikseen jääkiekkoa Genève-Servettessä.

Genevessä Joensuu harjoittelee usein Ranskan puolella Annecyssa ja La Clusaz’ssa.

– Hiihto oli jopa pelastava asia ja kantoi yli talven vaikeiden aikojen, kun sain ajatella muuta. Oli hienoa, että oli elämässä se oma juttu, johon pystyi laittamaan 100 prosenttia ja jossa oli hyvä. Se antoi itseluottamusta ja voimaa.

Tulevaisuudessa hän haaveilee yhdistävänsä rahoitus- ja markkinointiosaamisensa urheiluun. Haaveena on myös oman perheen perustaminen.

– Oma perheeni on aina ollut minulle todella tärkeä, ja haluan, että joskus itselläkin on oma perhe. Se on yksi suurimmista unelmistani.

Kun Joensuu katsoo eteenpäin, hän tekee sen avoimin mielin ja luottavaisena.

– Otetaan tämä kausi ensin ja katsotaan sitten, missä ollaan.