Hallitus päätti eilen runsaan miljardin euron lisäsopeutuksista.
Vielä noin kuukausi sitten valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ennakoi, että lisäsopeutusten löytäminen ei tule aiheuttamaan kummempia vaikeuksia.
– Kyllä sieltä miljardi löytyy, eikä se ole edes kovin vaikeaa.
Riihessä tehdyt päätökset kertovat muuta. Niiden perusteella hallituksen valmiudet todellisiin sopeutuksiin jo tehtyjen yhdeksän miljardin päätösten jälkeen ovat vähissä.
Se näkyy eilisessä budjettiratkaisussa velkalukujen teknisenä kaunisteluna, vastuun siirtämisenä tuleville hallituksille ja päätöksinä, jotka voivat jopa vaikeuttaa julkisen talouden tilannetta pitkällä välillä.
Toimillaan hallitus saattaa saavuttaa tavoitteensa, jonka mukaan velkasuhde ei väliaikaisesti kasva hallituskauden lopussa. Julkisen talouden tasapainon kannalta osa toimista jää kuitenkin pitkälti hyödyttömiksi.
Asuntorakentamisen tukileikkaus on säästö lähinnä paperilla
Eilisen budjettipäätöksen suurin sopeutus kohdistuu asuntorakentamisen tukiin eli niin sanottuihin ara-lainoihin.
Velkaantumisen vähentämisen kannalta kyse on pitkälti kikkailusta, mikä ei vähennä valtion vuotuisia menoja juuri lainkaan.
Hallitus pienentää korkotuettavien lainojen määrää, joita valtio myöntää esimerkiksi kunnille ja opiskelija-asuntosäätiöille kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen. Korkotuetuissa lainoissa valtio maksaa osan niin sanotun omavastuukoron ylittävistä korkomenoista.
Lainojen takaukset on laskettu osaksi julkista velkaa vuonna 2022 tehdyn tilastointimuutoksen jälkeen. Siksi hallituksen päättämä valtiontakausten vähentäminen kaunistaa velkatilastoja teknisesti.
Takaukset eivät kuitenkaan ole varsinaista velkaa, eivätkä ne vaikuta esimerkiksi Suomen luottoluokitukseen.
Lainatakaus ei itsessään tuota valtiolle menoja. Ainut todellinen meno, jota korkotukilainoista valtiolle koituu, ovat korkotuet. Niitä maksetaan olemassa olevista yli 20 miljardin korkotukilainoista, kun korot ovat noin kahdessa prosentissa tai sitä suurempia.
Se, että hallitus pienentää vuoden 2027 korkotukilainojen myöntövaltuutta 365 miljoonalla eurolla, näkyy tilastointimuutoksen vuoksi velkalukujen kaunistumisena, mutta vaikuttaa todellisiin korkotukimenoihin häviävän vähän.
Toisena muutoksenaan hallitus siirtää asuntorakentamisen tukia 135 miljoonaa vuodelta 2027 vuodelle 2026.
Suopea tulkinta on, että hallitus pyrkii tukemaan talouskasvun käynnistymistä ensi vuonna.
Kyyninen tulkinta taas sanoo, että siirto palvelee hallituksen velkasuhdetavoitteen toteutumista.
Siirto vaikuttaa siksi, että tavoitteessa tarkastellaan velkasuhteen vakautumista tiukasti vain vuosien 2026 ja 2027 välillä. Kun velkalukema on hieman korotettu edeltävänä vuonna ja pienennetty seuraavana, vertailuvuosien ero kasvaa.
Näin hallitus pystyisi sanomaan vaalien koittaessa, että se onnistui täyttämään velkatavoitteensa.
Lisäksi hallitus kasvattaa niin sanottujen takauslainojen myöntövaltuutta ensi vuonna sadasta 200 miljoonaan. Historian perusteella on epäselvää, lisääkö myöntövaltuuden kasvattaminen myös lainojen todellista nostamista. Pitkään näitä lainoja on nostettu paljon vähemmän kuin niitä olisi ollut mahdollista myöntää.
Hallitus syö tuottavia eläkevaroja – ja aikoo maksaa niillä juoksevia menoja
Hallitus myös toistaa jo kevään puoliväliriihessä tekemänsä tempun, jolla se nappaa eläkevaroja velan helpottamiseen.
Eilen hallitus päätti tulouttaa Valtion eläkerahasto VER:stä valtion budjettiin 100 miljoonaa euroa nykyistä suuremman summan. Keväällä hallitus päätti napata rahastosta miljardi euroa.
Valtion eläkerahaston varsinainen tehtävä on toimia puskurirahastona, jolla valtio kattaa osan eläkemaksuista.
Nyt hallitus sallii rahastolle jatkossa suuremman tuotontavoittelun eli isomman riskinoton osakesijoitusten kasvattamisella. Se voi itsessään hyvinkin osoittautua järkeväksi päätökseksi.
VER:n taskuilla käyminen eli eläkevarojen käyttö budjettimenoihin taas tarkoittaisi käytännössä tuottavan omaisuuden myymistä ja käyttämistä valtion juokseviin menoihin.
Tämä kaunistaa velkalukemia, mutta todelliseen velkaantumiseen se ei auta – pikemmin päinvastoin.
Valtiolle olisi nimittäin halvempaa ottaa lainarahaa markkinoilta, koska lainan korko on pienempi kuin mitä myyntiin laitettavat omistukset tuottavat:
- VER:n omistukset ovat tuottaneet viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin 8,5 prosenttia vuodessa.
- Valtion velan korko taas oli uusimmassa velkahuutokaupassa 2,75 prosenttia.
Lisäksi VER:n varojen käyttö budjettimenoihin vähentää rahaston pääomaa. Se vähentää ennen pitkää mahdollisuuksia kattaa valtion eläkemaksuja rahaston varoilla. Tämä ongelma olisi kuitenkin edessä vasta paljon sen jälkeen, kun nykyinen hallitus on päättänyt kautensa.
Kun hallitus päätti kevään kehysriihessä VER:n miljardin euron siirrosta valtion budjettiin, taloustieteen professori Niku Määttänen kritisoi rahojen siirtelyä Ylelle:
– Jos ajatellaan tavoitetta velkasuhteen vakauttamisesta, niin toki tällainen kikkailu tekee sen vähän kyseenalaiseksi. Tavoite on turhankin helppo saavuttaa, jos velkasuhteen alentamiseksi sallitaan tämän tapainen kikkailu.
Näin pääministeri Petteri Orpo (kok.) kuvasi hallituksen budjettiratkaisua: