Anne Elisabet menetti koko ystäväpiirinsä erossa: ”Ensin oli tiivis yhteisö, sitten ei enää yhtään ketään”

Aina oli joku, jonka kanssa lähteä lenkille tai elokuviin, jolle soittaa kylpyammeessa maatessa tai jolle puhua sydänsuruista.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Anne Elisabet Belt tutustui silloisen puolisonsa ystäviin, joista tuli myös hänen ystäviään.

Noin viidentoista hengen porukka oli yhteisö, joka näki liki päivittäin: mökkeiltiin, kiipeiltiin, hengattiin milloin kenenkin luona niin kuin parikymppisillä on tapana. Melko nuorena äidiksi tulleen Anne Elisabetin lapsikin solahti mukaan menoon.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että todella kuulun johonkin porukkaan. Ystävät olivat minulle kuin perhe, Anne Elisabeth sanoo.

Lapsena Anne Elisabet kuului Jehovan todistajiin eikä saanut omaa porukkaa koulukavereista, sillä ei saanut viettää aikaa toisin uskovien kanssa. Kun hän jätti uskonnollisen yhteisön, jäi myös lapsuudenperhe. Opiskelukavereistakaan ei koskaan löytynyt omaa ystäväporukkaa, koska Anne Elisabet vietti illat lapsensa kanssa.

Pitkään hän oli yksinäinen, masentuikin.

Ystäväporukan löytäminen muutti Anne Elisabetin elämän täysin. Yhtäkkiä ympärillä oli ihmisiä, jotka arvostivat häntä.

– Uskonnollisessa yhteisössä olin kokenut, että olen liian puhelias ja tuon itseäni liikaa esille. Uusille ystävilleni olin vain sopivasti hullu. Se vahvisti omakuvaani ja itsetuntoani.

Anne Elisabet on viime aikoina tavannut ihmisiä, joihin on tutustunut Threads-sovelluksessa. Kuva: Susanna Kekkonen

Ehkä itsekin etäännyin

Kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, marraskuussa 2010, Anne Elisabet erosi puolisostaan. Moni yhteisistä ystävistä sanoi, että jatketaan yhteydenpitoa. Eroa seuranneena kesänä hän vielä olikin mukana porukan mökkireissuilla.

– Se oli kiusallista kaikille. En osannut käsitellä eroa ja haikailin ex-puolisoni perään. Pian kutsuja yhteisiin menoihin ei enää tullut.

Anne Elisabet miettii, että ehkä hän itsekin etääntyi ystävistään.

– En ole kauhean aloitteellinen yhteydenpitäjä, ja tuossa tilanteessa mietin entistä enemmän, että jos soitan, häiritsen tai kanssani ei haluta olla.

Eron ja ystäväeron päälle Anne Elisabetilla oli vaikeuksia jaksaa hoitaa lastaan. Hän masentui, ja lapsi muutti isälleen asumaan.

”

Oli paikka, jonne mennä joka päivä, ja vaikka siellä ei ollut sydänystäviä, oli siellä silti ihmisiä.

Elämä oli raastavaa ja sumuista. Suru ystävien menettämisestä sekoittui erosuruun. Anne Elisabet turrutti tunteitaan alkoholilla, kunnes löysi terveempiä tapoja käsitellä asiaa.

Päivät menivät yliopistolla teologian opinnoissa, illat töissä Prismassa. Muun ajan Anne Elisabet oli yksin. Ei ollut ketään, jonka kanssa lähteä ulos tai elokuviin.

– Olisin kaivannut jotakuta, jonka kanssa puhua, ja että joku olisi sanonut, että kyllä se siitä. Perheeni menettämisen ohella tämän kaveriporukan menettäminen on ollut elämäni vaikeimpia asioita. Muutos oli raju: ensin oli tiivis yhteisö, sitten ei enää yhtään ketään.

Hurmaava kuningatar

– Onneksi minulla oli opinnot. Oli paikka, jonne mennä joka päivä, ja vaikka siellä ei ollut sydänystäviä, oli siellä silti ihmisiä, Anne Elisabet sanoo.

Anne Elisabet päätyi yliopistolla kirkkohistorian luennolle. Luennoitsija kertoi Englantia hallinneesta Tudor-suvusta; myös kuningatar Anne Boleynista, jolla oli keskeinen rooli maan uskonpuhdistuksessa, ja jonka puoliso Henrik VIII mestautti.

Anne Elisabet hurmaantui Anne Boleynin tarinasta. Hänestä tuntui, että heidän elämässään oli yhtymäkohtia, kuten raastava parisuhde ja ero omasta lapsesta.

Anne Elisabet alkoi lukea 1500-luvulla eläneestä kuningattaresta öitä myöten. Oli ihmeellistä innostua jostain itselleen tärkeästä asiasta. Innostus toi lisää energiaa, ja Anne Elisabet hamusi käsiinsä kaikki mahdolliset kirjat Boleynista.

– Tein gradunikin Annesta. Mietin, että jos nainen pystyy miesvaltaisella 1500-luvulla muuttamaan englantilaisen kirkon, niin kyllä minäkin voin 2000-luvulla tehdä jotain isoa ja merkityksellistä.

Anne Elisabet alkoi myös kirjoittaa romaania Boleynista. Kirjoittamisen avulla saattoi unohtaa kaiken, mitä omassa elämässä oli tapahtunut.

Kirja on kesken, ja Anne Elisabet toivoo, että se joskus vielä julkaistaan. Anne Boleyn on hänelle ikään kuin oman pään sisällä oleva hahmo, joka vaikkapa kannustaa, kun on huono päivä.

Vuonna 2025 Anne Elisabet vaihtoi nimensä virallisesti Helkasta Anne Elisabetiksi, Anne Boleynin mukaan.

Anne Elisabet törmäsi kirkkohistorian luennolla historialliseen hahmoon, josta innostui niin, että vaihtoi lopulta etunimensäkin. Kuva: Susanna Kekkonen

Joku olemassa

Esimerkiksi juhannuksena Anne Elisabet saattaa yhä kaivata vanhaa yhteisöään. Olisi ihana viettää juhlapyhiä porukalla hengaten.

Vuosien varrella hän on ollut yhden vanhan ystävän kanssa tekemisissä vähän tiiviimminkin.

– Olemme nostalgisoineet, että olipa se ihanaa aikaa. Hän on kuitenkin sanonut, että ei porukan ystävyys ole enää samanlaista kuin nuorena, koska kaikilla on keski-ikäisten elämä ja velvollisuudet.

”

Heräsin siihen, että en voi vain mennä erosta eroon ja joutua sitten luopumaan tärkeistä ihmisistä.

Anne Elisabet on pariin otteeseen uudestaankin saanut uusien kumppaneiden ystävistä omia ystäviä – ja taas menettänyt heitä erojen myötä.

–Jossain kohtaa heräsin siihen, että en voi vain mennä erosta eroon ja joutua sitten luopumaan tärkeistä ihmisistä.

Nyt Anne Elisabet ajattelee, että omia ystäviä kannattaa etsiä vaikkapa harrastuksista. Jos ero tulee, kaikki ystävyydet eivät kietoudu loppuneeseen parisuhteeseen.

Viime aikoina Anne Elisabet on tavannut myös ihmisiä, joihin hän on tutustunut Threads-sovelluksessa. Tuntuu siltä, että heistä saattaisi muodostua uusi ystävien yhteisö, sellainen, joka sopii nelikymppisen elämänrytmiin.

– Nyt ajattelen, että ystävyydessä ei ole tärkeää se, että ystävä on koko ajan saatavilla – vaan se, että ystävä oikeasti kuuntelee ja on kiinnostunut elämästäni. Tärkeää on tieto siitä, että joku on olemassa.