Mitä tulee ensimmäisenä mieleen ”neuroottisesta ihmisestä”? Kenties ylitunnollinen nipottaja? Tai ehkäpä pakonomainen siivooja, joka ei siedä pölypalloja nurkissaan?
Kyllä, tällaisilla henkilöillä voi olla taipumusta neuroottisuuteen.
Arkikielessä neuroottisuudella on negatiivinen kaiku. Onkin totta, että persoonallisuudessa korostuva neuroottisuus voi vaikeuttaa elämää aika tavalla. Mutta tietyissä tilanteissa luonteenpiirteestä voi olla myös hyötyä.
Kysyimme professori Markus Jokelalta Helsingin yliopistosta, miksi jotkut ihmiset ovat neuroottisempia kuin toiset ja miten luonteenpiirteeseen kannattaa arjessa suhtautua.
Mitä neuroottisuus oikeastaan on?
Psykologiassa neuroottisuudella tarkoitetaan persoonallisuuden piirrettä, joka kuvastaa herkkyyttä tuntea epämiellyttäviksi koettuja tunteita: surua, ahdistusta, jännitystä, pelkoa ja vihaa.
Markus Jokelan mielestä neuroottisuus ei itse asiassa ole kovin osuva termi. Hän puhuu mieluummin emotionaalisesta tasapainoisuudesta.
– Ihmisellä, jonka persoonallisuutta hallitsee neuroottisuus, on vain alttius kokea monia erilaisia kielteisiä tunteita usein ja voimakkaasti. Hän voi herkemmin märehtiä menneisyyden virheitä ja huolestua tulevaisuudesta. Neuroottisuuteen taipuvainen myös toipuu kielteisistä tunteista hitaammin, Jokela kertoo.
”Neuroottisuus ei kerro lainkaan siitä, miten henkilö suhtautuu myönteisiin tunteisiin.
Yleinen harhakuvitelma on Jokelan mukaan myös se, että neuroottinen henkilö on kyyninen pessimisti, joka ei iloitse mistään.
– Neuroottisuus ei kerro lainkaan siitä, miten henkilö suhtautuu myönteisiin tunteisiin. Henkilö voi olla altis kielteisille tunteille, mutta yhtä lailla myös positiivisille.
Persoonallisuuspsykologiassa neuroottisuus kuuluu klassiseen Big Five -teoriaan, joka kuvastaa ihmisten viittä hallitsevaa persoonallisuuspiirrettä. Nämä ovat neuroottisuuden lisäksi tunnollisuus, sovinnollisuus, ekstroversio ja avoimuus uusille kokemuksille.
”Neuroottinen voi myös olla tunnollinen ja todella järjestelmällinen suorittaja – tai sitten kaoottinen hällä väliä -tyyppi.
Toisin kuin moni luulee, neuroottisuus on suhteellisen riippumaton muista persoonallisuuden piirteistä.
Neuroottinen voi siis olla tunnollinen ja todella järjestelmällinen suorittaja – tai sitten kaoottinen hällä väliä -tyyppi.
– Mitään yksittäistä piirrettä ei kannata laittaa identiteetin johtotähdeksi.
Mielenterveysongelmia ja tyytymättömyyttä
Etenkin voimakkaasti ahdistunut, pakko-oireinen tai paniikkikohtauksista kärsivä henkilö saa arjessa helposti neuroottisen leiman.
Jokelan mukaan on totta, että neuroottisuus altistaa mielenterveyden häiriöille – mutta ei millekään tietylle. Jos kielteiset tunteet alkavat hallita, haitata ja rajoittaa itsepintaisesti elämää, kyseessä on mielenterveyden häiriö.
Mutta mielenterveyden järkkyminen ei ole neuroottisen ihmisen väistämätön kohtalo.
Jokelan mukaan neuroottisuuteen taipuvaiset ihmiset käyttävät erilaisia keinoja hallitakseen kielteisiä tunteita.
– Toisille se voi olla esimerkiksi murehtimista, jollekin läheisiin tukeutumista ja kolmannelle rankkaa urheilemista. Joku taas pakenee tunteita päihteiden avulla. Usein nämä keinot toimivat vain lyhytaikaisesti.
Vaikka neuroottisuus ei kääntyisi mielenterveyden häiriöksi, on selvää, että huomion keskittyminen kielteisiin asioihin tekee ihmisestä onnettomamman.
– Tutkitusti ihmiset, joiden persoonallisuutta hallitsee korkea neuroottisuus, vaihtavat herkemmin työ- ja asuinpaikkaa sekä ihmissuhteita, sillä he kokevat olevansa tyytymättömiä niihin.
Neuroottiset naiset
Moni mieltää neuroottisuuden olevan naisten – etenkin nuorten naisten – ongelma. Tämä on tutkimustenkin mukaan totta, Jokela vahvistaa. Samanlaisia sukupuolieroja ei ole havaittu myönteisten tunteiden kokemisessa.
Samalla myös masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Ne ovat mielenterveyden häiriöitä, jotka saavat huomion keskittymään eniten omaan sisäiseen pahaan oloon.
Neuroottisuuden sukupuolierot eivät johdu pelkästään eroista tyttöjen ja poikien kasvatuksessa, vaikka niin voisi äkkiseltään luulla.
Itse asiassa neuroottisuus ylipäätään poikkeaa hieman muista persoonallisuuspiirteistä, sillä kasvatuksella ja ympäristöllä ei ole juurikaan vaikutusta sen kehittymiseen. Esimerkiksi tunnollisuuteen on mahdollista vaikuttaa kasvatuksella enemmän.
– Lapsilla neuroottisuutta ei juuri havaita, vaan eroavaisuudet ilmenevät vasta murrosiässä. Tämä kertoo siitä, että biologisella kypsymisellä ja sukupuolihormoneilla saattaa olla yhteys neuroottisuuteen.
Sosiaaliset normit vaikuttavat kyllä siihen, miten tunteita ilmaistaan ja hallitaan, Jokela kertoo.
– Mutta neuroottisuudessa kyse ei ole tunteiden ilmaisusta, vaan syvemmästä kokemuksesta. Tunteet ovat olemassa, vaikka niitä ei ilmaisisi mitenkään.
Ahdistuneille nuorille valoisa viesti on, että vanhemmiten tunne-elämästä tulee tutkimusten mukaan tasapainoisempaa. Tämä johtuu Jokelan mukaan siitä, että elämänkokemuksen karttuessa tunnesäätelytaidot kasvavat. Huomataan, että vaikeista hetkistä selvitään, kuten on ennenkin selvitty.
– Iän myötä kielteiset tunteet eivät enää tunnu hallitsemattomalta myrskyltä, jonka armoilla ollaan.
Miten neuroottisuuden kanssa selviää?
Luontaisten persoonallisuuspiirteiden muuttaminen on haastavaa, mutta neuroottisuutta ruokkiviin tapoihin ja tottumuksiin voi vaikuttaa.
Koska neuroottisuus lisää kuormitusta elämässä, siihen taipuvaisen on hyödyllistä opetella tunnesäätelytaitoja, jotta negatiivisiin tunteisiin ei hukkuisi. Ongelmia syntyy, jos tunteitaan ei osaa tunnistaa.
– Esimerkiksi psykoterapian perimmäinen tarkoitus on auttaa muuttamaan omaa luontaista persoonallisuusrakennetta ja käyttäytymistä silloin, kun jokin tietty piirre haittaa elämää. Apua voi olla myös tietoisuusharjoituksista ja meditaatiosta.
Jotta neuroottisuuden kanssa pärjää, on myös tärkeää tunnistaa, millaiset asiat itseä kuormittavat. Esimerkiksi ammatinvalintaa kannattaa pohtia sen kannalta, millaiset tilanteet juuri itsellä herättävät eniten kielteisiä tunteita.
Onko neuroottisuudessa mitään hyvää?
Vaikka neuroottisuudesta itsessään on usein enemmän harmia kuin hyötyä, on tunneherkkyydellä myös hyvät puolensa.
Neuroottisuus voi Jokelan mukaan auttaa olemaan valppaana, ennakoimaan vaaratilanteita ja ratkaisemaan ongelmia.
Jos neuroottisuus yhdistyy vaikkapa empaattisuuteen, se voi olla hyväkin piirre ihmisessä. Silloin huomaa helpommin, jos läheisellä on paha olla ja tälle voi tarjota myötätuntoa, Jokela pohtii.
Jos neuroottisuuteen taipuvainen onnistuu kanavoimaan kielteiset tunteensa ja ilmaisemaan niitä vaikkapa taiteen keinoin, voi piirre olla tärkeä voimavara ja vahvuus.
– Moni kuuluisia kirja, taideteos, laulun sanoitus tai teatteriesitys ei ole syntynyt iloisissa tunnelmissa.
