JavaScript ei sisällä klassista perintämallia. Sen sijaan se käyttää prototyyppeihin pohjautuvaa ratkaisua.
Usein tätä pidetään JavaScriptin eräänä suurimmista heikkouksista. Itse asiassa prototyyppipohjainen perintämalli on voimakkaampi kuin klassinen malli. Sen avulla voidaan mallintaa klassinen malli melko helposti. Toisin päin mallintaminen on huomattavasti vaikeampaa.
JavaScript on käytännössä ainut laajasti käytetty kieli, joka tarjoaa tuen prototyyppipohjaiselle perinnälle. Tästä johtuen mallien väliseen eroon tottuminen voi viedä jonkin akaa.
Ensimmäinen suuri ero liittyy siihen, kuinka perintä toimii. JavaScriptissä se pohjautuu erityisiin prototyyppiketjuihin.
Huomio: Ainoastaan
Bar.prototype = Foo.prototypejohtaa siihen, että molemmat oliot jakavat saman prototyypin. Tällöin olioiden prototyyppeihin tehdyt muutokset heijastuvat siis molempiin. Usein tämä ei ole itse tarkoitus.
function Foo() {
this.value = 42;
}
Foo.prototype = {
method: function() {}
};
function Bar() {}
// Aseta Barin prototyypin uuteen Foo-olioon
Bar.prototype = new Foo();
Bar.prototype.foo = 'Terve maailma';
// Huolehdi siitä, että Bar on todellinen konstruktori
Bar.prototype.constructor = Bar;
var test = new Bar() // luo uusi bar
// Prototyyppiketju
test [Bar-olio]
Bar.prototype [Foo-olio]
{ foo: 'Terve maailma', value: 42 }
Foo.prototype
{ method: ... }
Object.prototype
{ toString: ... /* jne. */ }
Yllä olio test perii sekä Bar.prototype- että Foo.prototype-olion. Tällöin se pääsee käsiksi Foo:ssa määriteltyy funktioon method. Se pääsee käsiksi myös ominaisuuteen value, jonka luotu Foo-olio sisältää prototyypissään. On tärkeää huomata, että new Bar() ei luo uutta Foo-oliota vaan käyttää uudelleen sen prototyyppiin asetettua. Tässä tapauksessa kaikki Bar-oliot jakavat siis saman value-ominaisuuden.
Huomio: Älä käytä
Bar.prototype = Foo-notaatiota. Tässä tapauksessa se ei osoitaFoon prototyyppiin vaan funktio-olioonFoo. Tällöin prototyyppiketju osoittaa itse asiassaFunction.prototype-olioon eikäFoo.prototype-olioon, kuten oli tarkoitus.methodei siis tällöin olisi mukana prototyyppiketjussa.
Kun olion ominaisuuksien arvoa haetaan, JavaScript käy prototyyppiketjua läpi ylöspäin, kunnes se löytää ominaisuuden nimeä vastaavan arvon.
Jos se saavuttaa ketjun huipun - Object.prototype-olion - eikä ole vieläkään löytänyt haettua ominaisuutta, se palauttaa undefined arvon sen sijaan.
Vaikka Prototyyppi-ominaisuutta käytetään prototyyppiketjujen rakentamiseen, voidaan siihen asettaa mikä tahansa arvo. Mikäli arvo on primitiivi, se yksinkertaisesti jätetään huomiotta.
function Foo() {}
Foo.prototype = 1; // ei vaikutusta
Kuten esimerkissä yllä, prototyyppiin on mahdollista asettaa olioita. Tällä tavoin prototyyppiketjuja voidaan koostaa dynaamisesti.
Prototyyppiketjussa korkealla olevien ominaisuuksien hakeminen voi hidastaa koodin kriittisiä osia. Tämän lisäksi olemattomien ominaisuuksien hakeminen käy koko ketjun läpi.
Ominaisuuksia iteroidessa prototyyppiketjun jokainen ominaisuus käydään läpi.
JavaScript mahdollistaa Object.prototype-olion sekä muiden natiivityyppien laajentamisen.
Tätä tekniikkaa kutsutaan nimellä apinapätsäämiseksi. Se rikkoo *kapseloinnin. Vaikka yleisesti käytetyt alustat, kuten Prototype, käyttävätkin sitä, ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, minkä takia natiivityyppejä tulisi laajentaa epästandardilla toiminnallisuudella.
Ainut hyvä syy on uudempien JavaScript-tulkkien sisältämien ominaisuuksien siirtäminen vanhemmille alustoille. Eräs esimerkki tästä on Array.forEach.
Ennen kuin kirjoitat monimutkaista prototyyppiperintää hyödyntävää koodia, on olennaista, että ymmärrät täysin kuinka se toimii. Ota huomioon myös prototyyppiketjujen pituus ja riko niitä tarpeen mukaan välttääksesi suorituskykyongelmia. Huomioi myös, että natiiveja prototyyppejä ei tule laajentaa milloinkaan ellei kyse ole vain yhteensopivuudesta uudempien JavaScript-ominaisuuksien kanssa.