puuttuminen
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]puuttuminen (38)
- jotain vailla, jotain ilman oleminen
- voimakkaasti kannan ottaminen
- Aikuisten puuttuminen lasten toilauksiin on usein tarpeen.
- (lääketiede) puuttuma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puuttuminen | puuttumiset |
| genetiivi | puuttumisen | puuttumisten puuttumisien |
| partitiivi | puuttumista | puuttumisia |
| akkusatiivi | puuttuminen; puuttumisen |
puuttumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puuttumisessa | puuttumisissa |
| elatiivi | puuttumisesta | puuttumisista |
| illatiivi | puuttumiseen | puuttumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puuttumisella | puuttumisilla |
| ablatiivi | puuttumiselta | puuttumisilta |
| allatiivi | puuttumiselle | puuttumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puuttumisena (puuttumisna) |
puuttumisina |
| translatiivi | puuttumiseksi | puuttumisiksi |
| abessiivi | puuttumisetta | puuttumisitta |
| instruktiivi | – | puuttumisin |
| komitatiivi | – | puuttumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puuttumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puuttumis- | |