ompelija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ompelija (12)
- henkilö, joka ompelee (työkseen)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈompeˌlijɑ/
- tavutus: om‧pe‧li‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ompelija | ompelijat |
| genetiivi | ompelijan | ompelijoiden ompelijoitten (ompelijain) |
| partitiivi | ompelijaa | ompelijoita |
| akkusatiivi | ompelija; ompelijan |
ompelijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ompelijassa | ompelijoissa |
| elatiivi | ompelijasta | ompelijoista |
| illatiivi | ompelijaan | ompelijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ompelijalla | ompelijoilla |
| ablatiivi | ompelijalta | ompelijoilta |
| allatiivi | ompelijalle | ompelijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ompelijana | ompelijoina |
| translatiivi | ompelijaksi | ompelijoiksi |
| abessiivi | ompelijatta | ompelijoitta |
| instruktiivi | – | ompelijoin |
| komitatiivi | – | ompelijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ompelija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka ompelee (työkseen)
|