Tennessee Titans
| Tennessee Titans | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 14. elokuuta 1959 |
| Entiset nimet | Houston Oilers (1960–1996) Tennessee Oilers (1997–1998) |
| Pääkonttori | Ascension Saint Thomas Sports Park, Nashville, Tennessee |
| Kotikenttä |
|
| – kaupunki | Nashville, Tennessee |
| Sarja | NFL |
| Konferenssi | AFC |
| Divisioona | AFC South |
| Värit | sininen, laivastonsininen, punainen, hopea ja valkoinen |
 |
|
| Omistaja | Amy Adams Strunk |
| Toimitusjohtaja | Burke Nihill |
| Puheenjohtaja | Susie Adams Smith Amy Adams Strunk |
| Päävalmentaja | Robert Saleh |
| Saavutukset | |
| Liigamestaruudet | 2 |
| Konferenssin mestaruudet | 1 AFC: 1999 |
| Divisioonan mestaruudet | 11
|
| Liigahistoria | |
| Ennen NFL:ää |
|
| NFL aloitusvuosi | 1970 |
| Divisioonahistoria |
|
Tennessee Titans on amerikkalaista jalkapalloa pelaava joukkue, jonka kotipaikka on Nashville Tennesseen osavaltiossa. Se pelaa Yhdysvaltain amerikkalaisen jalkapallon pääliigassa NFL:ssä.[1]
Seuran omistaa Amy Adams Strunk. Tennessee Titans oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 33. arvokkain urheiluseura 4,4 miljardin dollarin arvolla.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustaminen Houstonissa ja AFL-menestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franchising-oikeus myönnettiin Houstonille 14. elokuuta 1959, ja K. S. "Bud" Adams Jr. oli yksi American Football Leaguen (AFL) perustajahahmoista. Heisman-voittaja Billy Cannon (Louisiana State) oli sekä Oilersin että koko AFL:n ensimmäinen suuri tähtihankinta.[3]
Oilersista tuli AFL:n ensimmäinen mestari: se voitti perättäiset mestaruudet vuosina 1960 ja 1961. Kolmannen perättäisen mestaruuden se hävisi niukasti 20–17 Dallas Texansille vuonna 1962 – tuohon asti pisimmässä ammattilaisjalkapallo-ottelussa (77 minuuttia 54 sekuntia, kuusi neljännestä).[3]
AFL-aikana pudotuspeleihin päästiin vuosina 1960, 1961, 1962, 1967 ja 1969. AFL East -divisioonan mestaruuksia tuli neljä AFL:n 10 vuoden aikana. 1960-luvulla George Blanda heitti paljon isoja heittoja vastaanottajille kuten Charlie Hennigan, joka otti tuolloisen ennätysmäärän 101 syöttöä kaudella 1964. 1960-luvun valmentajia olivat Lou Rymkus (mestaruus 1960), Wally Lemm (mestaruus 1961 ja AFl East 1967) sekä Frank Ivy (divisioonan voitto 1962).[3]
AFL-NFL -fuusion jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]AFL ja NFL yhdistyivät vuonna 1970, jolloin Oilers muiden AFL-seurojen tavoin siirtyi NFL:ään ja sen uuteen AFC-konferenssiin.[4][5] Fuusion jälkeen (vuodesta 1970) Houstonissa pelatessa pudotuspeleihin päästiin 10 kertaa, mukaan lukien kolme perättäistä kautta 1979–1981 Bum Phillipsin johdolla sekä seitsemän perättäistä kautta 1987 alkaen.[3]
1980- ja 1990-lukujen alun Oilersia pyöritti pelinrakentaja Warren Moon yhdessä erinomaisen vastaanottajaryhmän kanssa. Jerry Glanville vei Oilersin pudotuspeleihin kolme kertaa neljässä vuodessa 1986–1989. Jack Pardee johti joukkueen neljään perättäiseen pudotuspelikauteen 1990-luvulla ja voitti divisioonamestaruudet 1991 ja 1993. Jeff Fisher nimitettiin väliaikaisvalmentajaksi marraskuussa 1994 ja virallisesti 1995.[3]
Siirto Tennesseehen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1997 Oilersista tuli ensimmäinen NFL-joukkue, joka muutti Tennesseen osavaltioon. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1999, seura luopui Oilers-nimestä ja otti käyttöön nimen Titans. Muutos toi menestystä: Titans voitti AFC-mestaruuden samana vuonna ja eteni Super Bowl XXXIV:ään, jossa St. Louis Rams oli vahvempi.[3][6][4]
Titans palasi AFC-mestaruusotteluun toisen kerran vuonna 2019, mutta hävisi Kansas City Chiefsille 35–24.[3]
Stadionit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oilers aloitti Jeppesen Stadiumilla (33 000 paikkaa), siirtyi Rice Stadiumiin (70 000) vuonna 1965 ja muutti ensimmäiseen katettuun stadioniin Astrodomeen vuonna 1968. Täten joukkue oli ensimmäinen ammattilaisjalkapallojoukkue, joka pelasi sisällä tekonurmella.[3]
Joukkue pelasi kauden 1997 Memphisin Liberty Bowl Memorial Stadiumilla ja kauden 1998 Nashvillen Vanderbilt Stadiumilla, kunnes Nashvillen uusi stadion, vuodesta 2015 nimeltään Nissan Stadium, valmistui vuonna 1999.[1][7][8]
Merkittävät pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukkue on jäädyttänyt kuuden pelaajan pelinumerot, Elvin Bethean, Earl Campbellin, Bruce Matthewsin, Warren Moonin, Mike Munchakin ja Jim Nortonin.[9] Lisäksi sillä on oma Titans/Oilers Hall of Fame, johon on valittu edellä mainittujen lisäksi pelaajista George Blanda, Eddie George, Ken Houston, Steve McNair ja Frank Wycheck.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b St. John, Timothy: NFL Stadium Guide: The Tennessee Titans at LP Field (Internet Archivessa, tallennettu 8.9.2012) Yahoo Sports. 20.8.2012. Arkistoitu 8.9.2012. Viitattu 19.7.2015. (englanniksi)
- ↑ The World's 50 most valuable Sports teams Forbes. 8.9.2023. Viitattu 19.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Tennessee Titans: Team History Pro Football Hall of Fame. Viitattu 18.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Tennessee Titans Franchise Encyclopedia Pro-Football-Reference.com. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ NFL History by Decade, 1961–1970 NFL.com. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ 1999 Tennessee Titans Pro-Football-Reference.com. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Oilers Change Name To Titans CBS News. 14.11.1998. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Clarida, Matt: Titans announce new partnership; stadium now 'Nissan Stadium' NFL.com. 25.6.2015. Viitattu 19.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Retired Jersey Numbers TitansOnline.com. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Titans/Oilers Hall of Fame TitansOnline.com. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)