Siirry sisältöön

Saamelaiskielet

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Saamen kieli)
Saamelaiskielet
Tiedot
Alue Lappi
Virallinen kieli tunnustettu vähemmistökieleksi Norjassa sekä eräissä Ruotsin ja Suomen kunnissa.
Puhujia 20 000–30 000
Kirjaimisto latinalainen, kyrillinen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten keskus (Suomi)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 se
ISO 639-2 sma, sme, smi, smj, smn, sms

Saamelaiskielet, aikaisemmin lappalaiskielet, ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä, joita saamelaiset puhuvat. Akkalansaamen hiljattain sammuttua nykyään eläviä saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Ryhmä jaetaan edelleen länsi- ja itäsaamelaisiin kieliin, joihin kumpaankin luetaan viisi kieltä (tosin vain neljää itäsaamelaista puhutaan yhä). Kielet muodostavat osittain murrejatkumon, jossa vierekkäiset kielimuodot ovat keskenään melko hyvin ymmärrettäviä. Eräiden kielten välillä on kuitenkin jyrkkä kieliraja. Saamelaiskielten yhteinen kantakieli on kantasaame. Ne eivät kuulu itämerensuomalaisiin kieliin kuten suomi ja viro, mutta ovat niille selvästi kaukaisempaa sukua. Saamen kielillä on noin 20 000–30 000 puhujaa. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä, joista puhujamäärältään selvästi suurin on pohjoissaame.[1] Suomen lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamea asioidessaan viranomaisten kanssa. (Katso osa tilanne Suomessa.)

Syksyisin vietetään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa yhteistä saamen kielten viikkoa, jonka tavoitteena lisätä saamelaiskielten näkyvyyttä ja tietoa niistä ja nostaa saamelaiskielten arvostusta. Saamen kielten viikkoa organisoi kolmen valtion Saamelaiskäräjät.[2]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saamelaiskielten entinen levinneisyys,
tummemmalla nykyalue:
1. eteläsaame 2. uumajansaame 3. piitimensaame 4. luulajansaame 5. pohjoissaame 6. koltansaame 7. inarinsaame 8. kiltinänsaame 9. turjansaame

Saamesta puhuttiin pitkään ikään kuin se olisi vain yksi kieli. Nykyisin on tapana puhua saamelaiskielistä.[3]

Länsisaamelaiset kielet:

Itäsaamelaiset kielet:

Sammuneet saamelaiskielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • keminsaame (sammunut[3] 1800-luvulla, ainoastaan muutamia kielinäytteitä on säilynyt.)
  • akkalansaame (sammunut, viimeinen puhuja kuoli vuonna 2003[14])
  • gävlensaame[15] (sammunut ilmeisesti 1800-luvulla)

Lisäksi joissakin lähteissä mainitaan kainuunsaame, jolla tarkoitetaan 1500–1700-luvulle asti eläneiden metsäsaamelaisten kieltä. Ainakin joissain arvioissa on kuitenkin pidetty oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[16] Säilyneiden kielennäytteiden ja sanalistojen perusteella keskisen Kemin Lapin lapinkylissä näyttäisi kehittyneen erilaisia murteita. Kaiken kaikkiaan paikannimien ja saamelaiskielten historian perustella on päätelty, että saamelaiskieliä eri vaiheissa on puhuttu lähes koko Suomessa ja Karjalassa ja osassa luoteista Venäjää.[17][18]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaiskielet ovat haarautuneet kantasaamesta. Kantasaami jaetaan varhais-, keski- ja myöhäiskantasaameen. Sitä edelsi esisaami, joka oli irtautunut länsikantauralista. Jaakko Häkkisen mukaan kantasaamea puhuttiin vuosien 600 eaa. ja 150 jaa. välillä, minkä jälkeen kieli alkoi haarautua tytärkielikseen.[19] Häkkisen mukaan kantasaami syntyi Laatokan ja Äänisen eteläpuolella. Ante Aikion mukaan esikantasaamea puhuttiin Etelä-Suomen ja Karjalan järviseuduilla.[20]

Ante Aikion mukaan kantasaamea puhuttiin vuosien 0–500 jaa. välillä laajalla alueella koko nykyisessä Suomessa sen lounaisnurkkaa lukuun ottamatta, sekä nykyisen Suomen itäpuolella. Tämä on päätelty kieleen otetuista kantaskandinaavisista lainasanoista.[21] Kantasaamesta aluksi murteina haarautuneet varhaisimmat saamelaiskielet ovat jo kadonneet, eikä niistä tiedetä juuri mitään. Saamelaiskielten puhujia on aina ollut vähän, koska Suomi oli entisaikaan hyvin harvaan asuttua.[22]

Saamen kieli syrjäytti Fennoskandian varhaisemmat kielet, kuten oletetut muinaislappilaiset kielet. Ne ovat kuitenkin saamelaiskielten substraatteja, eli niistä on jäänyt saamelaiskieliin sanastoa, etenkin paikannimiä. Kielenvaihdoksen ohella Fennoskandian alkuperäiset asukkaat sulautuivat saamenkielisiin tulijoihin.[23]

Kantasaamen merkittävin tapahtuma oli vokaaleihin kohdistunut äänteensiirros, jossa kieleen tuli paljon diftongeja.[24]

Saamen puhuma-alue oli suurimmillaan ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla, jolloin se kattoi vielä koko Suomen. Sen jälkeen itämerensuomi syrjäytti pikku hiljaa saamen koko Suomesta maan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Syyksi arvellaan etupääsä itämerensuomalaisten väestönkasvua. Koska suomen puhujien harjoittama peltoviljely tuotti enemmän ravintoa kuin saamelaisten harjoittama pyynti ja ajoittainen kaskiviljely, itämerensuomalaisten lukumäärä kasvoi nopeasti. Myös skandinaavien ja slaavien levittäytyminen pohjoiseen vaikutti saamen hiipumiseen. Pikku hiljaa saamelaiset vaihtoivat kielensä ja sulautuivat suomalaisiin. Vielä 1600-luvulla saamea puhuttiin kuitenkin edelleen Keski-Suomessakin. Skandinaviassa saamen puhuma-alue on säilynyt Suomea paremmin, koska saamelaiset ja skandinaavit eivät siellä kilpailleet keskenään.[25]

Ensimmäiset saamen kielellä kirjoitetut kirjat julkaistiin vuonna 1619, mutta niiden teksti ei vastaa nykyisiä saamen kielten kirjakieliä.[26] Siksi ne eivät soveltuneet käyttöön kaikkialla Ruotsissa.[26] Tuolloin ehdotettiin myös käännösten tekemistä eri saamen kielille, mutta ehdotus ei toteutunut. Muutamat papit yrittivät 1700-luvun alussa tukea saamen kielen käyttöä katekismuksen opetuksessa, mutta Kemin Lapin papisto kielsi tämän 1760-luvulla.[26]

Saamenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen kehittyi sangen hitaasti ja katkonaisesti. Suomessa ensimmäiset saamenkieliset kirjat ilmestyivät vasta vuonna 1825. Samaan aikaan kun suomenkielinen kirjallisuus kehittyi huomattavasti 1800-luvun mittaan, saamenkielisen kirjakulttuurin kehittymiselle ei ollut tukea. Vain harvat kirkonmiehet puolustivat sitä.[26]

Saamenkielinen kirjakulttuuri alkoi kehittyä vasta uusien liikkeiden ja aatteiden voimistuessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Fennomaanit lisäsivät kannatustaan, ja samalla kehitettiin uusia tutkimusalueita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831 ja Suomalais-Ugrilainen Seura vuonna 1883. Ne molemmat edesauttoivat omalla tavallaan saamen kirjakulttuurin kehitystä. Pian käynnistyi kotiseutututkimus 1890-luvulla ja kehittyi edelleen 1900-luvun alussa.[26]

Kirjaimisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamen kielet Pohjoismaissa käyttävät latinalaista aakkostoa, joka on täydennetty Unicode Latin Extended-A -kokoelman merkeillä.

Konsonantit Q, W ja X eivät kuulu kirjaimistoon, kuten eivät myöskään suomen ja ruotsin vokaalit Yy, Åå, Ää ja Öö, jollei niitä ole erikseen mainittu. Latinalaiseen aakkostoon lisätään kunkin saamen kielen kohdalla seuraavat kirjaimet:

Pohjoissaame: Áá Čč Đđ Ŋŋ Šš Ŧŧ Žž
Inarinsaame: Áá Ââ Ää Čč Đđ Ŋŋ Šš Žž
Koltansaame: Áá Ââ Čč Ʒʒ Ǯǯ Đđ Ǧǧ Ǥǥ Ǩǩ Ŋŋ Õõ Šš Žž Åå Ää (+pehmennysmerkkinä ′)
Luulajansaame Ruotsissa: Áá Åå Ńń Ää
Luulajansaame Norjassa: Áá Åå Ńń Ææ
Eteläsaame Ruotsissa: Ää Öö Åå
Eteläsaame Norjassa: Ææ Øø Åå

Huomaa: kirjain Đ on latinalainen suuraakkonen D ja poikkiviiva (Unicode U+0110), ei islannissa, fäärissä tai muinaisenglannissa käytettävä iso eth (Ð; U+00D0), joka on ulkonäöltään lähes sama.

Kiltinänsaame käyttää laajennettua kyrillistä aakkostoa: Аа Ӓӓ Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Ӣӣ Кк Лл Ӆӆ Мм Ӎӎ Нн Ӊӊ Ӈӈ Оо Пп Рр Ҏҏ Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ҍҍ Ээ Ӭӭ Юю Яя Јј Ѣѣ ʼ. Kiltinänsaame käyttää myös pituusmerkkejä eli makroneita, joiden esittäminen esimerkiksi Internetissä on teknisistä syistä hankalaa. Koltansaamessa käytetään edellä mainittujen kirjainten lisäksi ʹ-merkkiä.lähde?

Kielitieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa pohjoissaamen kielenainekset on perinteisesti esitetty ja esitetään usein vieläkin[27] niin sanotulla Nielsenin ortografialla eli oikeinkirjoitusjärjestelmällä, jota tutkija Konrad Nielsen käytti 1900-luvun alkupuolella.lähde?

Nykytilanne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 saamea puhui Suomessa äidinkielenään 1 778 henkilöä.[28] Suomessa saamen kielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuoden 1992 alusta voimaan tulleella kielilailla, josta laadittiin uudistettu versio vuonna 2003. Tämän lain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja. Ongelmana on vähäinen rahoitus, joka kunnille on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi. Saamelaiskielten aseman muodostuminen kaavailtujen tavoitteiden mukaiseksi on siis vielä kesken, mutta sitä tavoitellaan määrätietoisesti.lähde?

Koulutus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaisten kotiseutualueella (Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa) on lapsilla oikeus opiskella peruskoulussa ja lukiossa saamea äidinkielenä, valinnaisena tai vapaaehtoisena aineena. Tämän lisäksi kieltä opetetaan kotiseutualueen ulkopuolella Oulussa, Rovaniemellä ja Sodankylän kirkonkylällä. Saamen voi suorittaa myös ylioppilastutkinnossa äidinkielenä. Ensimmäiset saamen äidinkielenään kirjoittaneet valmistuivat vuonna 1994. Äidinkieleltään saamelaiset ovat vähintään kaksikielisiä eli puhuvat saamen lisäksi kunkin maan valtakieltä. Opetettavina kielinä ovat pohjoissaamen lisäksi myös koltan- ja inarinsaame, vaikkakin valtaosa opetuksesta on pohjoissaamea. Saamenkieliseen opetuksen piirissä on Suomessa viitisensataa oppilasta, joista 150:ä opetetaan pohjois-, koltan- tai inarinsaameksi.[29] Pääosa opetuksesta tapahtuu vuosiluokilla 1.–6.lähde?

Kolme yliopistoa Suomessa tarjoaa saamen kielen opetusta. Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on tärkein saamea opettava taho yliopistotasolla. Sivuaineena saamea voi opiskella Helsingin yliopistossa sekä Lapin yliopistossa, jonne ollaan perustamassa saamen kielen opintokokonaisuutta. Turun yliopistossa on tarjolla yksittäisiä kursseja[30]. Vuosina 1902–2001 Suomessa tehtiin kolme saamelaiskieliä käsittelevää väitöskirjaa, kaikki vuosina 1982–2001.[31]

Kaikkia kolmea Suomen saamelaiskieltä voi opiskella myös Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa vuoden mittaisilla opintolinjoilla[32].

Tilanne Norjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa säädettiin laki saamelaiskielten asemasta vuonna 1990. Se määräsi kuusi Pohjois-Norjan kuntaa virallisesti kaksikielisiksi. Kunnat ovat Finnmarkin läänin Uuniemi (pohjoissaameksi Unjárga, norjaksi Nesseby), Teno (Deatnu, Tana), Kaarasjoki (Kárášjohka, Karasjok), Porsanki (Porsáŋgu, Porsanger) ja Koutokeino (Guovdageaidnu, Kautokeino) sekä Tromssan läänin Kaivuono (Gáivuotna, Kåfjord). Näistä neljässä saamelaiset ovat enemmistönä seuraavasti: Koutokeinossa 96 %, Kaarasjoella 94 %, Uuniemellä 75 % ja Tenossa 53 %.[29] Lakia on arvosteltu siitä, että se ei vaikuta muualla asuviin saamelaisiin kuten eteläsaamen puhujiin.lähde?

Koutokeinossa toimii Saamelainen korkeakoulu (Sámi allaskuvla), jonka hallinto- ja opetuskieli on pohjoissaame.[33]

Tromssan yliopistossa voi opiskella pohjoissaamea sekä äidinkielenä että vieraana kielenä. Tammikuussa 2021 alkoi myös sairaanhoitajan koulutusohjelma, joka sisältää pohjoissaamen kielen ja kulttuurin opintoja.[34]

Tilanne Ruotsissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uumajansaame on kielellisesti hyvin lähellä eteläsaamea. Uumajansaame on saamelaiskielistä ensimmäinen, jolla on ollut kirjallista käyttöä. Koska aiemmin ajateltiin saamen olevan vain yksi kieli, voidaan siis sanoa myös, että ensimmäinen saamen kirjakieli on pohjautunut uumajansaameen. Uumajansaameksi julkaistiin 1700–1800-luvuilla uskonnollista kirjallisuutta ja opetuskirjasia. Uusi testamentti julkaistiin uumajansaameksi vuonna 1755  ja koko Raamattu vuonna 1811. Lisäksi 1700-luvulla ilmestyi kielioppi ja ruotsalais–saamelainen sanakirja. 1800-luvun jälkeen uumajansaamen kirjallinen käyttö on ollut vähäistä.[35]

Luulajansaamen eli jokkmokinsaamen puhujia on noin 700. Luulajansaamen kirjallisen käytön aloitti pappi Lars Leevi Laestadius, joka tunnetaan myös lestadiolaisuus-liikkeen perustajana. Luulajansaamen kirjallinen käyttö on ollut viime vuosikymmeninä melko aktiivista, ja kirjakieltä kehitetään jatkuvasti.[35]

Ruotsissa saamelaiskielet tunnustettiin maan virallisiksi vähemmistökieliksi vuonna 2000. Maan vähemmistökielilaki antaa oikeuden käyttää virastoissa ja tuomioistuimissa asioitaessa saamelaiskieliä tietyissä kunnissa. Mikäli virkailija ei osaa saamea, paikalla on oltava tulkki. Laki ei ole toistaiseksi toiminut ongelmitta. Ruotsin aiemman kielipolitiikan takia osa saamelaisista hallitsee omaa saamen kieltään liian puutteellisesti asioidakseen sitä käyttäen virastoissa. Jotkut virkailijat ovat suhtautuneet nihkeästi tulkin hankkimiseen, sillä asioivat saamelaiset osaavat myös ruotsia.lähde?

Vuoden 2010 alusta lähtien saamen kieltä on ollut oikeus käyttää seuraavissa 17:ssä saamen kielen hallintoalueen kunnassa:lähde?

Tilanne Venäjällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän saamelaiset elävät pääasiassa Kuolan niemimaan alueella. Venäjällä puhutaan kildininsaamea (kiltinänsaamea), turjansaamea ja koltansaamea. Yhteensä Venäjällä on noin 1 800 etnistä saamelaista.[36]

Suurin osa Venäjän saamelaisista puhuu kildininsaamea, jolla on noin 350 puhujaa. Kildininsaamelle luotiin kirjakieli 1930-luvulla, mutta sen käyttö jäi tuolloin vähäiseksi. Kildininsaamen kirjakieltä on alettu kehittää uudelleen 1970-luvulta lähtien, ja sitä kirjoitetaan kyrillisin aakkosin. Kildininsaamen kirjallinen käyttö on kuitenkin vähäistä. Kielessä on suuret sisäiset murre-erot, eikä kieli siirry enää uusille sukupolville.[36]

Kolttasaamella, jota myös Suomessa puhutaan, on Venäjällä vain muutamia kymmeniä puhujia.[36]

Venäjällä on aiemmin puhuttu myös akkalansaamea. Akkalansaame kuului itäsaamelaiseen haaraan, ja joidenkin määritelmien mukaan se oli kildininsaamen murre. Kielellä oli 1990-luvulla alle 10 puhujaa. Viimeinen tunnettu akkalansaamen osaaja oli Maria Sergina, joka kuoli vuonna 2003. Kieli elää vielä muun muassa säilyneissä lauluissa, joita esitetään kulttuuritapahtumissa. Etnisiä akkalansaamelaisia on elossa vielä noin 100 henkeä.[36]

Kiltinänsaamea opetetaan Venäjällä vähäisissä määrin kouluissa vieraana kielenä. Muuten tukea saamelaiskielille ei Venäjällä ole.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Saamen kielet Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2019.
  2. ↑ Kansallinen ja kansainvälinen saamen kielten viikko 2020 Saamelaiskäräjät. 20.8.2020. Viitattu 20.10.2020.
  3. ↑ a b Saamelaiskielet - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.
  4. ↑ Ethnologue: Saami, South (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  5. ↑ Ethnologue: Saami, Ume (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  6. ↑ Ethnologue: Saami, Pite (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  7. ↑ Ethnologue: Saami, Lule (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  8. ↑ a b Ethnologue: Saami, North (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  9. ↑ Ethnologue: Saami, Skolt (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  10. ↑ Ethnologue: Saami, Inari (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  11. ↑ Ethnologue: Saami, Kildin (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  12. ↑ Ethnologue: Saami, Ter (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  13. ↑ Barents Observer (englanniksi) Viitattu 20.10.2014.
  14. ↑ Ethnologue: Saami, Akkala (englanniksi) Viitattu 13.11.2013.
  15. ↑ Häkkinen, Jaakko & Piha, Minerva: Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2 Äännehistorian todisteita eteläsaamen varhaisesta eriytymisestä. Sananjalka 65, 2023. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 31.12.2019.
  17. ↑ Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia. Teoksessa: Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto (toim.): Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6 Teoksen verkkoversio (pdf).
  18. ↑ Saarikivi, Janne (tulossa). The divergence of Proto-Uralic and its offspring. A descendent reconstruction. Teoksessa: Marianne Bakro-Nagy, Johanna Laakso & Elena Skribnik (toim.) The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 32-36. Oxford: Oxford University Press Artikkelin vedosversio palvelussa Academia.edu.
  19. ↑ Haikala 2025, s. 295–300.
  20. ↑ Haikala 2025, s. 331.
  21. ↑ Haikala 2025, s. 297, 305.
  22. ↑ Haikala 2025, s. 295–298.
  23. ↑ Haikala 2025, s. 313–316.
  24. ↑ Haikala 2025, s. 299.
  25. ↑ Haikala 2025, s. 408–411.
  26. ↑ a b c d e Väitös: 17.2.2017: Suomen saamenkielinen kirjahistoria melko nuorta (Capdeville) — Jyväskylän yliopisto www.jyu.fi. Arkistoitu 5.4.2022. Viitattu 5.6.2017.
  27. ↑ Esimerkiksi: Suomen Sanojen Alkuperä. Etymologinen sanakirja. Helsinki, 1992–2000
  28. ↑ Tilastokeskus – väestörakenne
  29. ↑ a b peda.net
  30. ↑ Opinto-opas Turun yliopisto. Viitattu 14.6.2020.
  31. ↑ Karlsson, Fred: Kielitieteiden tohtorinväitöskirjat Suomessa 1902–2001: määrällisiä suuntauksia. Virittäjä, 1/2003. Kotikielen Seura. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Koulutustarjonta Saamelaisalueen koulutuskeskus. Arkistoitu 11.8.2020. Viitattu 14.6.2020.
  33. ↑ About SUAS Sámi allaskuvla. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  34. ↑ Studiekatalog Norges arktiske universitet. Viitattu 20.10.2020. (norjaksi)
  35. ↑ a b Saame Ruotsissa ja Norjassa - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.
  36. ↑ a b c d Saame Venäjällä - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 10.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aikio, Ante: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 2012, nro 266, s. 63–117. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.12.2018. (englanniksi)
  • Aikio, Marjut: Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä: Kielisosiologinen tutkimus viiden saamelaiskylän kielenvaihdosta 1910–1980. (Väitöskirja, Oulun yliopisto) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-476-4
  • Aikio-Puoskari, Ulla: Saamen kielen ja saamenkielinen opetus Pohjoismaissa: Tutkimus saamelaisten kielellisistä ihmisoikeuksista Pohjoismaiden kouluissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2001. ISBN 951-634-762-2
  • Korhonen, Mikko: Johdatus lapin kielen historiaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1981. ISBN 951-717-248-6
  • Saarikivi, Janne 2011. Saamelaiskielet. Nykypäivää ja historia. Teoksessa: Seurujärvi-Kari, Irja; Halinen, Petri; Pulkkinen, Risto (toim.), Saamentutkimus tänään. Helsinki: SKS, 77–119. Teoksen verkkoversio

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saamelaiskielet.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saamelaiskielet&oldid=23527321”