Olympique de Marseille
| Olympique de Marseille | ||||
|---|---|---|---|---|
| Koko nimi | Olympique de Marseille | |||
| Lempinimet | Les Olympiens (olympiaurheilijat) Les Phocéens (foinikialaiset) |
|||
| Perustettu | 1899 | |||
| Kaupunki | Marseille, Ranska | |||
| Kenttä | Orange Vélodrome | |||
| – kapasiteetti | 67 000 | |||
| Sarja | Ligue 1 | |||
| Sarjataso | 1. | |||
| Omistaja | ||||
| Puheenjohtaja | ||||
| Päävalmentaja | ||||
|
||||
Olympique de Marseille (lyh. OM) on ranskalainen jalkapalloseura Marseillesta. Seura pelaa Ranskan korkeimmalla sarjatasolla Ligue 1:ssä. Seura on perustettu vuonna 1899. Seuran kotikenttä on Stade Vélodrome.[2]
Seuralla on rikas perinne ja menestyksekäs historia. Seura on voittanut kymmenen Ranskan mestaruutta ja hallitsee Ranskan cupin ennätystä kymmenellä voitollaan.[3] Lisäksi seura on voittanut Ranskan liigacupin kolme kertaa.[4]
Marseille on saavuttanut ranskalaisseuroista ainutlaatuisen aseman olemalla ainoa, joka on voittanut Euroopan korkeimman seurajoukkueiden kilpailun, Mestarien liigan, vuonna 1993.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuran perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olympique de Marseille perustettiin virallisesti vuonna 1892, mutta seuran jalkapallo-osasto aloitti toimintansa vasta vuonna 1899. Seuran perusti aristokraatti René Dufaure de Montmirail alun perin miekkailu-, biljardi- ja rugbyseuraksi. Nimeksi valittiin Olympique kunnianosoituksena Marseillen kaupungin historialle.[5][3]
Seura saavutti ensimmäiset menestyksensä 1920-luvulla voittaen Ranskan cupin kolmesti vuosina 1924, 1926 ja 1927 sekä ensimmäisen Ranskan mestaruutensa vuonna 1929. Ammattilaisjalkapallon tultua Ranskaan vuonna 1923 Marseille jatkoi menestystään voittaen kaksi Ligue 1 -mestaruutta ja kolme Ranskan cupia vuosina 1935–1948. Tänä aikana seura asettui uudelle kotikentälleen Stade Vélodromelle, jonka alkuperäinen kapasiteetti oli 35 000 katsojaa.[3]
Marcel Leclercin aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuran ensimmäinen suuri menestyskausi käynnistyi 1960-luvun lopulla Marcel Leclercin presidenttikaudella. Kunnianhimoinen liikemies hankki seuraan nimekkäitä pelaajia, ja Marseille nousi nopeasti maan huippuseurojen joukkoon. Leclercin aikana seura voitti kaksi liigamestaruutta ja kaksi Ranskan cupia. Hänen temperamenttinen johtamistyylinsä johti kuitenkin erimielisyyksiin seuran johdon kanssa, ja hän erosi tehtävästään vuonna 1972.[3]
Leclercin eron jälkeen Marseille ajautui laskusuhdanteeseen, jonka aikana seura voitti vain yhden pokaalin – Ranskan cupin vuonna 1976 – seuraavien 17 vuoden aikana.[3]
Bernard Tapien aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laulaja, liikemies, näyttelijä ja poliitikko Bernard Tapie osti Olympique de Marseillen vuonna 1986, viisi vuotta seuran konkurssin jälkeen. Lyhyessä ajassa hän onnistui kehittämään joukkueesta yhden Euroopan huippuseuroista. Tapien aikakaudella seurassa pelasivat monet kansainväliset huippupelaajat, kuten Jean-Pierre Papin, Éric Cantona, Rudi Völler, Chris Waddle, Abedi Pele ja Didier Deschamps.[5]
Menestyksekkäintä aikaa oli 1990-luvun taite, jolloin se voitti neljä mestaruutta putkeen. Viides perättäinen mestaruus siltä vietiin, kun seuran puheenjohtaja Bernard Tapie oli sotkeutunut sopupeliskandaaliin. Seuran suurin saavutus oli Mestarien liigan voitto vuonna 1993. Seura pudotettiin liigasta vuonna 1994 ja Tapie itse tuomittiin korruptiosta sopupelien järjestämisen vuoksi. [5]
Tapie loi merkittävien sijoitustensa ohella ainutlaatuisen yhteistyömallin seuran kannattajien kanssa. Poikkeuksellisessa järjestelyssä fanit saivat itse vastata kausikorttien myynnistä. Seuran erikoinen lipunmyyntijärjestely fanien kanssa jatkui vuoteen 2015 asti, jolloin seura otti lipunmyynnin takaisin omalle vastuulleen.[5]
Louis-Dreyfusien aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuran omistajaksi tuli vuonna 1997 liikemies Robert Louis-Dreyfus. Hänen kuoltua vuonna 2009, seuran pääomistajana jatkoi hänen leskensä Margarita Louis-Dreyfus.[6] Huhtikuussa 2016 Louis-Dreyfus ilmoitti myyvänsä omistusosuutensa seurasta.[7]
Heinäkuussa seuran puheenjohtajana vuodesta 2011 toiminut Vincent Labrune ilmoitti myös jättävänsä tehtävänsä.[8] Labrunen seuraajaksi valittiin italialainen Giovanni Ciccolunghi, joka on toiminut muun muassa Adidaksen johtotehtävissä Venäjällä.[9]
Kaudella 2009–2010 Marseille voitti Ranskan liigacupin lyöden finaalissa Girondins de Bordeaux’n maalein 3–1. Mestaruus liigacupissa oli seuran ensimmäinen.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liigamestaruudet: 11 (1929, 1937, 1948, 1971, 1972, 1989, 1990, 1991, 1992, 1993, 2010)
- Trophée des Champions: 2 (2010, 2011)
- Cup-mestaruudet: 10 (1924, 1926, 1927, 1935, 1938, 1943, 1969, 1972, 1976, 1989)
- Liigacup-mestaruudet: 3 (2010, 2011, 2012)
- Mestarien liigan voitto: 1 (1993)
- Ligue 2-mestaruudet: 2 (1984, 1995)
Päävalmentajat vuodesta 1932
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1932–1933 Charlie Bell
1933–1935 Vincent Dettrich
1935–10/1938 József Eisenhoffer
10/1938–1939 Vilmos Kohut
1939–1941 József Eisenhoffer
1941–1/1942 André Gascar
1–6/1942 Paul Seitz
1942–1943 André Blanc
1943–1944 Laurent Henric
1944–1946 Paul Wartel
1946–1947 Jules Devaquez
1947–1949 Joseph Zilizzi
1949–1950 Auguste Jordan
1950–1954 Henri Roessler
1954–1956 Roger Rolhion
1956–1958 Jean Robin
1958–1959 Louis Maurer
1959–2/1962 Lucien Troupel
2–7/1962 Otto Glória
7–12/1962 Armand Penverne
12/1962–1963 Luis Miró
1963–1964 Jean Robin
1964–1966 Mario Zatelli
1966–11/1968 Robert Domergue
11/1968–1970 Mario Zatelli
1970–3/1972 Lucien Leduc
3–6/1972 Mario Zatelli
1972–3/1973 Kurt Linder
3–8/1973 Mario Zatelli
8–11/1973 Joseph Bonnel
12/1973–2/1974 Fernando Riera
2/1974–1976 Jules Zvunka
1976–2/1977 José Arribas
2–6/1977 Jules Zvunka
1977–12/1978 Ivan Markovic
12/1978–2/1980 Jules Zvunka
2–9/1980 Jean Robin
9/1980–1981 Albert Batteux
1981–10/1984 Roland Gransart
10/1984–1985 Pierre Cahuzac
1985–1986 Zarko Olarevic
1986–1988 Gérard Banide
1988–9/1990 Gérard Gili
9–12/1990 Franz Beckenbauer
1–6/1991 Raymond Goethals
6–10/1991 Tomislav Ivić
10/1991–1992 Raymond Goethals
1992–11/1992 Jean Fernandez
11/1992–1993 Raymond Goethals
1993–12/1994 Marc Bourrier
12/1994 Gérard Gili
12/1994–9/1995 Henri Stambouli
9/1995–1997 Gérard Gili
1997–11/1999 Rolland Courbis
11/1999–2000 Bernard Casoni
6–11/2000 Abel Braga
11/2000–4/2001 Javier Clemente
4–6/2001 Tomislav Ivić
6–9/2001 José Anigo
9–12/2001 Tomislav Ivić
12/2001–2002 Albert Emon
2002–1/2004 Alain Perrin
1–12/2004 José Anigo
12/2004–2005 Philippe Troussier
2005–2006 Jean Fernandez
2006–9/2007 Albert Emon
9/2007–2009 Eric Gerets
2009–2012 Didier Deschamps
2012–12/2013 Élie Baup
12/2013–2014 José Anigo
2014–8/2015 Marcelo Bielsa
8/2015–4/2016 Míchel
4–10/2016 Franck Passi
10/2016–2019 Rudi Garcia
2019–2/2021 André Villas-Boas
3/2021–2022 Jorge Sampaoli
2022–2023 Igor Tudor
6–9/2023 Marcelino
9/2023–2/2024 Gennaro Gattuso
2–6/2024 Jean-Louis Gasset
7/2024– Roberto De Zerbi
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Who owns French football clubs? Le Monde. 30.6.2022. Viitattu 23.5.2025.
- ↑ Team Transfermarkt. Viitattu 10.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Club Football History. Viitattu 18.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Achievements Transfermarkt. Viitattu 19.5.2025.
- ↑ a b c d Jägerskiöld Nilsson, Leonard & Lahti, Petri (Renvall, Tuomas käänt.): Jalkapallon seuravaakunat: joukkueiden viralliset tunnukset ja niiden historia, s. 130–131. Helsinki: Minerva Kustannus, 2018. ISBN 978-952-312-691-6
- ↑ Robert Louis-Dreyfus, Turnaround Specialist, Dies at 63
- ↑ La déclaration entière de Margarita Louis-Dreyfus sur la vente de l'OM
- ↑ Rétro : La dernière année de Vincent Labrune aux commandes de l'OM
- ↑ Giovanni Ciccolunghi nouveau président de l'OM
- ↑ OM trainers from 1932 to 2000's... (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joukkueen viralliset sivut (ranskaksi)
- OMNet - epäviralliset sivut (ranskaksi)
- OM Vista - epäviralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
- OM-Passion.com - epäviralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)