Meri-ilmasto

Köppenin C-luokat vihreän sävyillä.

Meri-ilmasto on kostea ilmastotyyppi, jossa lämpötilan vuotuiset ja vuorokautiset vaihtelut ovat yleensä melko pieniä. Köppenin ilmastoluokituksessa meri-ilmasto käsittää luokat Cfb ja Cfc. Näille luokille on yhteistä se, että kaikkien kuukausien keskilämpötila on yli 0 °C ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle 22 °C. Luokat eroavat toisistaan siinä, että Cfb-lokan ilmastossa 4 tai useamman kuukauden keskilämpötila on yli 10 °C, Cfc-luokan ilmastossa taas 1-3 kuukauden. Cfc-luokan ilmastoa kutsutaan myös nimellä subpolaarinen meri-ilmasto.

Meri-ilmasto vallitsee muun muassa lauhkean vyöhykkeen mannerten länsirannikoilla kuten, kuten Euroopan länsiosissa Norjasta Portugaliin, Pohjois-Amerikassa ja Chilessä. Lisäksi meri-ilmastoa on Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa.

Meri varastoi lämpöä kuin lämpöpatteri. Meri lämpenee keväällä hitaasti ja viilenee syksyllä vähitellen. Samalla tavoin meri reagoi yön ja päivän lämpötilavaihteluihin. Säähän ja ilmastoon liittyvät vuoden ja vuorokauden sisäiset lämpötilavaihtelut ovat meren läheisyydessä pienet. Meri-ilmastossa on pitkä kevät ja syksy. Ilman suhteellinen kosteus on suuri mereisillä alueilla. Meri-ilmaston vaikutusalueilla sataa yleensä melko paljon, sillä mereltä tulee kosteutta ja matalapaineita. Meren lähellä sataa useammin talvella kuin kesällä.

Meri-ilmaston esiintyminen

Meri-ilmastoa esiintyy eri puolilla maapalloa kummallakin pallonpuoliskolla. Laajimmillaan sitä esiintyy läntisessä Euroopassa. Euroopassa meri-ilmastoa esiintyy Ranskassa, Britanniassa, Irlannissa, Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa, Tanskassa, Etelä-Ruotsissa, Norjan länsirannikolla, Färsaarilla, Islannin eteläosissa, Puolan länsiosissa, Sveitsissä sekä Espanjan pohjoisrannikolla.

Oseaniassa meri-ilmastoa esiintyy suurimmassa osassa Uutta-Seelantia sekä Tasmaniassa Australiassa.

Pohjois-Amerikassa meri-ilmastoa esiintyy Tyynenmeren rannikolla Washingtonin pohjoisosista Alaskaan asti.