Kristillinen anarkismi

Kristillinen anarkismi on poliittisen teologian suuntaus, jonka mukaan Jeesuksen aito evankeliumin opetus oli luonteeltaan vastakkaista kaikille pakottavan vallan muodoille, mukaan lukien valtiolle. Valtio nähdään tässä näkemyksessä epäjumalanpalvonnan instituutiona, joka ylläpitää väkivaltaa ja on yhteensopimaton Jumalan valtakunnan kanssa. Liikkeen kannattajat argumentoivat, että kristinusko vaatii hierarkkisten valtarakenteiden hylkäämistä ja niiden tilalle vapaaehtoisten, väkivallattomien yhteisöjen rakentamista, jotka perustuvat keskinäiseen apuun, anteeksiantoon ja radikaaliin rakkauteen. Keskeisiä raamatullisia lähteitä ovat Vuorisaarna sekä Jeesuksen kieltäytyminen poliittisista kiusauksista.

Historiallisesti tämä näkökulma juontaa juurensa varhaisten kristittyjen yhteisöllisen elämän tulkintoihin, mutta se sai modernin aikakauden merkittävän sysäyksen Leo Tolstoin kautta. Teoksessaan Jumalan valtakunta on sisälläsi (ven. Царство Божіе внутри васъ) Tolstoi väitti, että ”todellisessa merkityksessään kristinusko lopettaa valtion”. Hän katsoi, että tämä ymmärrys jo kristinuskon alkuajoista oli yksi syy siihen, miksi roomalaiset teloittivat Jeesuksen . Ranskalaista teologia Jacques Ellulia pidetään yhtenä liikkeen keskeisimmistä myöhemmistä kehittäjistä. Hän laajensi viitekehystä perusteellisella raamatuntulkinnalla osoittaakseen, että anarkismi on linjassa kristillisen väkivallattomuuden kanssa ja että institutionaalinen valta on ristiriidassa jumalallisen järjestyksen kanssa.

Määritteleviä piirteitä ovat ehdoton pasifismi, valtiolliseen pakottamiseen perustumaton taloudellinen yhteisöllisyys sekä kirkon ja valtion liittoutumien metakritiikki, jota pidetään Jeesuksen sanoman turmelevana laimentamisena. Liike on kuitenkin pysynyt marginaalisena. Todisteita laajamittaisista, skaalautuvista yhteisöistä on vähän: esimerkkejä ovat lähinnä pienistä tarkoituksellisista ryhmistä, kuten Dorothy Dayn katolisen työväeniikkeen vaikutteista.

Kiistoja aiheuttavat ennen kaikkea Uuden testamentin kohdat, kuten Room. 13, jossa Paavali kehottaa alistumaan esivaltalle. Kristilliset anarkistit tulkitsevat tätä kehotukseksi henkilökohtaiseen eettiseen käyttäytymiseen eikä valtion legitimiteetin hyväksymiseksi. Tämä haastaa valtavirran kristillisen näkemyksen kansalaisvallan hyväksymisestä.

Katso myös

• Kristinusko ja politiikka

Aiheesta muualla

• christocrate.ch (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
• christiananarchy.com (englanniksi)