Kauko Andersson
| Kauko Andersson | |
|---|---|
 Kauko Andersson vuonna 1939. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.9.1939–21.7.1948, 8.2.1951–20.7.1951
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Viipurin läntinen, Kymen läntinen, Kymi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1913 Valkeala |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 1979 (66 vuotta) Kuusankoski |
| Ammatti | sähkötyömies |
Kauko Kalervo Andersson (1. tammikuuta 1913 Valkeala – 21. huhtikuuta 1979 Kuusankoski) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1939–1948 ja 1951.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkealan Tirvassa syntyeen Kauko Anderssonin vanhemmat olivat palstatilallinen Johan Alfred Andersson (1872-1943) ja Erika Gardemeister (1874-1957). Kansakoulun käytyään hän työskenteli sekatyömiehenä muun muassa sahoilla ja rakennuksilla.[1] Andersson liittyi SDP:n jäseneksi heti 16 vuotta täytettyään.[2] 1930-luvun alussa hän toimi Tirvan työväenyhdistyksen puheenjohtajana kiivaimpaan lapualaisaikaan.[2] Vuosina 1931-1932 Andersson suoritti Työväen Akatemian kurssin, jonka jälkeen hän työskenteli puhujana eri työväenjärjestöissä sekä Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton järjestäjänä[2] ja Suomen Rautatieläisten Liiton toimitsijana.[1] Andersson oli myös Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton Kymenlaakson piirin puheenjohtaja.[2]
Poliittisen toimintansa johdosta Andersson joutui äärioikeistolaisten painostuksen kohteeksi ja oli työmaaterrorin johdosta pitkiä aikoja työttömänä.[2] Pääsiäisenä 1934 Anderssonin vanhempien kotitalon edustalle pystytettin suurikokoinen puinen risti, joka oli ilmeisesti tarkoitettu hänelle uhkaukseksi.[3] Andersson muutti myöhemmin Kotkaan,[2] jossa hän työskenteli muun muassa kaupungin sähkölaitoksella.[1]
Vuonna 1939 Andersson valittiin eduskuntaan. 26-vuotias Andersson oli tuolloin eduskunnan toiseksi nuorin jäsen. Hän oli pari kuukautta vanhempi kuin toinen sosialidemokraattien kansanedustaja Varma K. Turunen.[4] Sotavuosien jälkeen Andersson edusti SDP:n vasemmistosiipeä, joka muun muassa ehdotti Neuvostoliiton mallista suurtilojen kollektivisointia.[5] Pudottuaan eduskunnasta 1948 Andersson työskenteli Helsingissä sosiaaliministeriön ylimääräisenä virkamiehenä. Vuonna 1951 hän nousi eduskuntaan vielä puoleksi vuodeksi Veli Järvisen siirryttyä toisiin tehtäviin. Vuosina 1953–1972 Andersson työskenteli sosiaaliministeriön toimistosihteerinä.[1] Andersson kuoli 66-vuotiaana huhtikuussa 1979. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[6]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauko Anderssonin puoliso oli Eila Helena Hurme (1920-2015), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1943.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Kauko Andersson Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 16.3.2018.
- ↑ a b c d e f Vaalipiirimme sos.-dem. edustajaehdokkaita. Eteenpäin, 29.6.1939, nro 69, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Törkeä tapaus 1. pääsiäispäivänä. Eteenpäin, 7.4.1934, nro 39, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ ”Caa”: Valtakirjat tarkastettu. Suomen Sosialidemokraatti, 1.9.1939, nro 235, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Kinnunen, Mauri: Kolhoosiin, kolhoosiin! Makkerin blogi. 7.1.2017. Blogspot. Viitattu 7.9.2025.
- ↑ Haku | Andersson, Kauko Kalervo Hautahaku. Viitattu 7.9.2025.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
