Karl Flodin

Karl Flodin

Karl Theodor Flodin (10. heinäkuuta 1858 Vaasa – 29. marraskuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen musiikkikirjailija, -kriitikko ja säveltäjä.

Henkilöhistoria

Karl Flodinin vanhemmat olivat Heinolan piirilääkäri Ferdinand Flodin (1826–1916) ja Matilda Sofia Melart. Flodinin isä maalasi, sävelsi ja harjoitti kirjallisia harrastuksia. Flodin oli naimisissa vuodesta 1900 laulajatar Adolphine (Adée) Thérèse Leanderin (1873–1935) kanssa. Flodinin serkkuja olivat pianisti Fanny Flodin-Gustavson (1868–1954) ja kuvanveistäjä Hilda Flodin (1877–1958). Flodin pääsi ylioppilaaksi 1877 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1883 ja maisteriksi 1886. Hän opiskeli pianonsoittoa, musiikin teoriaa ja sävellystä Richard Faltinin johdolla sekä Leipzigin konservatoriossa muun muassa Salomon Jadassohnin ja Karl Piuttin johdolla.

Flodin aloitti uransa avustajana Hufvudstadsbladetin toimituksessa. Sittemmin hän toimi Nya Pressen -lehden musiikkiarvostelijana 1883, 1885–1898, 1900 ja 1906–1908. Kun Helsingfors-Posten perustettiin 1902, tuli Flodin lehden vastaavaksi toimittajaksi, jatkaen samalta arvosteli]atoimintaansa tässä lehdessä sekä vuonna 1905 lakkauttamisen uudestaan henkiin herätetyssä Nya Pressenissä. Hän sai musiikkikriitikkona mainetta arvosteltuaan murskaavasti Jean Sibeliuksen Lemminkäis-sarjaa vuonna 1897. Flodin perusti vuonna 1900 Euterpe-nimisen kirjallistaiteellisen aikakauslehden, jota hän toimitti vuoteen 1905 saakka. Lehden ympärille kerääntyi 1900-luvun alussa Euterpe-ryhmän nimellä tunnettu joukko suomenruotsalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita. Flodin muutti vaimonsa laulajatar Adée Leander-Flodinin kanssa vuonna 1908 Argentiinaan, jossa hän toimi opettajana ja erään saksankielisen lehden musiikkiarvostelijana Buenos Airesissa 1908–1921. Palattuaan takaisin Suomeen ei hän enää ottanut osaa julkiseen elämään. Buenos Airesissa asuessaan Flodin valmisti kuntoon laajan Martin Wegelius-elämäkerran. Hän oli jo aiemmin julkaissut musikaalisen tutkielmasarjan ja hän teki myös kirjallisuusarvosteluja, lyyrillisiä runoelmia sekä käänsi saksankielistä lyriikkaa ruotsiksi.

Karl Flodin kuoli 67-vuotiaana marraskuun lopulla 1925 sairastettuaan jo pidempään.

Tuotanto

Sävellyksiä

Flodinin romanttis-lyyriseen sävellystuotantoon kuului yksinlauluja, pianoteoksia (tunnetuin Suite mignonne) ja kuorolauluja (muun muassa kolme kantaattia):

• alkusoitto Den kapriciösa lutfisken, Våren, polkka Cortége, romanssi käyrätorvelle ja orkesterille, Luca Signorelli baritonille ja orkesterille, Requiem für Mignon kuorolle, sooloille ja pianolle, kolme kantaattia
• Helena-niminen lyyrillinen kohtaus Goethen Faustista orkesterin säestyksellä
• noin 30 yksinlaulua ja 20 kuorolaulua
• yli 80 pianosävellystä.

Teoksia

• Finska musiker och andra uppsatser i musik. Söderström, 1900.
• Om musiken till Runebergs dikter. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1904.
• Albert Edelfelt: en folkelig minneskrift. Helsinki: Svenska Folkskolans Vänner, 1905.
• Martin Wegelius: levnadsteckning. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1922.
• Musikliv och reseminnen. Helsinki: Söderström & Co, 1931.
• Richard Faltin och hans samtid. Helsinki: Schildt, 1934.

Lähteet

• Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Kimmo Korhonen: Suomalainen pianomusiikki
• Arno Forsius: Ferdinand Flodin (1826–1916) – Heinolan piirilääkäri ja monitaitoinen kulttuurihenkilö (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Sarjala, Jukka: Flodin, Karl (1858 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 22.4.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.