Italian Grand Prix 1983
 Italian Grand Prix 1983 |
|
|---|---|
|
13 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
|
|
| Päivämäärä | 11. syyskuuta 1983 |
| Sijainti | Autodromo Nazionale Monza |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 5,800 km |
| Kilpailun pituus | 52 kierrosta, 301,600 km |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja | Riccardo Patrese (Brabham) |
| Paaluaika | 1.29,122 |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Nelson Piquet (Brabham) |
| Toinen |  René Arnoux (Ferrari) |
| Kolmas |  Eddie Cheever (Renault) |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja | Nelson Piquet (Brabham) |
| Kierrosaika | 1.34,431 (kierroksella 20) |
Italian Grand Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 11. syyskuuta 1983 Autodromo Nazionale Monzan radalla. Kilpailun voitti Nelson Piquet.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/Keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 5 | Nelson Piquet
|
Brabham-BMW | 52 | 1.23.10,880 | 4 | 9 |
| 2 | 28 | René Arnoux
|
Ferrari | 52 | + 10,212 | 3 | 6 |
| 3 | 16 | Eddie Cheever
|
Renault | 52 | + 18,612 | 7 | 4 |
| 4 | 27 | Patrick Tambay
|
Ferrari | 52 | + 29,023 | 2 | 3 |
| 5 | 11 | Elio de Angelis
|
Lotus-Renault | 52 | + 53,680 | 8 | 2 |
| 6 | 35 |  Derek Warwick
|
Toleman-Hart | 52 | + 1.13,348 | 12 | 1 |
| 7 | 36 | Bruno Giacomelli
|
Toleman-Hart | 52 | + 1.33,922 | 14 | |
| 8 | 12 | Nigel Mansell
|
Lotus-Renault | 52 | + 1.36,035 | 11 | |
| 9 | 25 | Jean-Pierre Jarier
|
Ligier-Ford | 51 | + 1 krs. | 19 | |
| 10 | 29 |  Marc Surer
|
Arrows-Ford | 51 | + 1 krs. | 20 | |
| 11 | 1 |  Keke Rosberg
|
Williams-Ford | 51 | + 1 krs. | 16 | |
| 12 | 34 |  Johnny Cecotto
|
Theodore-Ford | 50 | + 2 krs. | 26 | |
| 13 | 33 |  Roberto Guerrero
|
Theodore-Ford | 50 | + 2 krs. | 21 | |
| Kesk. | 31 | Corrado Fabi
|
Osella-Alfa Romeo | 45 | Moottori | 25 | |
| Kesk. | 4 | Danny Sullivan
|
Tyrrell-Ford | 44 | Polttoaineen syöttö | 22 | |
| Kesk. | 30 |  Thierry Boutsen
|
Arrows-Ford | 41 | Moottori | 18 | |
| Kesk. | 9 |  Manfred Winkelhock
|
ATS-BMW | 35 | Pakoputki | 9 | |
| Kesk. | 3 | Michele Alboreto
|
Tyrrell-Ford | 28 | Kytkin | 24 | |
| Kesk. | 15 | Alain Prost
|
Renault | 26 | Turbo | 5 | |
| Kesk. | 8 |  Niki Lauda
|
McLaren-TAG | 24 | Sähköt | 13 | |
| Kesk. | 7 | John Watson
|
McLaren-TAG | 13 | Sähköt | 15 | |
| Kesk. | 32 | Piercarlo Ghinzani
|
Osella-Alfa Romeo | 10 | Vaihteet | 23 | |
| Kesk. | 23 | Mauro Baldi
|
Alfa Romeo | 4 | Turbo | 10 | |
| Kesk. | 40 |  Stefan Johansson
|
Spirit-Honda | 4 | Laturi | 17 | |
| Kesk. | 6 | Riccardo Patrese
|
Brabham-BMW | 2 | Moottori | 1 | |
| Kesk. | 22 | Andrea de Cesaris
|
Alfa Romeo | 2 | Kolari | 6 | |
| DNQ | 26 | Raul Boesel
|
Ligier-Ford | ||||
| DNQ | 2 | Jacques Laffite
|
Williams-Ford | ||||
| DNQ | 17 | Kenny Acheson
|
RAM-Ford | ||||
| Lähde:[1] | |||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arkistoitu kopio koti.mbnet.fi. Arkistoitu 8.8.2014. Viitattu 31.7.2014.
Formula 1 -luokan Italian Grand Prix’t
| 1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
| 1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
| 1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
| 1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
| 2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
| 2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
| 2020-luku | 2020 | 2021 | 2022 | 2023 | 2024 | |||||
| Radat | Autodromo Nazionale Monza (1950–1979, 1981–) Autodromo Enzo e Dino Ferrari (1980) | |||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}