Hole (yhtye)

Hole
Hole vuonna 2013.
Tiedot
Toiminnassa	1989–2002, 2009–2012
Tyylilaji	alternative rock, grunge, punk rock
Kotipaikka	Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Entiset jäsenet	Courtney Love,  laulu, kitara (1989–2002, 2009–2012) Micko Larkin,  kitara (2009–2012) Scott Lipps,  rummut (2011–2012) Shawn Dailey,  basso (2009–2012) Eric Erlandson,  kitara (1989–2002) Samantha Maloney,  rummut (1998–2002) Melissa Auf der Maur,  basso (1994–1999) Patty Schemel,  rummut (1993–1998) Caroline Rue,  rummut (1989–1992) Jill Emery,  basso (1989–1992) Kristen Pfaff,  basso, taustalaulu (1993–1994) Leslie Hardy,  basso (1992) Stu Fisher,  rummut (2009–2011)
Levy-yhtiö	Sympathy for the Record Industry Caroline Records DGC Records Geffen Records City Slang Records Mercury
Infobox OKNimi-testi OK

Hole oli Yhdysvalloissa vuosina 1989–2002 ja 2009–2012 toiminut vaihtoehtorock-yhtye, jonka keulahahmo oli Courtney Love. Se perustettiin Los Angelesissa. Yhtye tuli suosioon sen toisen albumin Live Through This (1994) aikoihin. Tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Teenage Whore”, ”Beautiful Son”, ”Doll Parts”, ”Miss World”, ”Old Age”, ”Celebrity Skin” ja ”Malibu”.

Historia

Pretty on the inside

Courtney Love perusti Holen Los Angelesissa vuonna 1989 löydettyään kitaristi Eric Erlandsonin sanomalehti-ilmoituksen avulla. Ennen Holea Love oli soittanut useissa bändeissä, mukaan lukien Babes in Toylandin ja Faith No Moren varhaisversioissa. Lopulta Erlandson ja Love kiinnittivät basisti Jill Emeryn ja rumpali Caroline Ruen mukaan kokoonpanoon. Julkaistuaan muutamia singlejä Sympathy for the Record Industryllä, Hole sai levytyssopimuksen Caroline Recordsilta.

Yhtye äänitti debyyttialbuminsa Sonic Youth -yhtyeen basistin Kim Gordonin tuottamana. Holen väkivaltainen ja tinkimätön esikoisalbumi Pretty on the Inside julkaistiin Caroline Recordsilla vuonna 1991, ja se sai runsaasti ylistäviä arvioita erityisesti brittiläisessä musiikkilehdistössä. Albumin julkaisun yhteydessä yhtye teki kiertueen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Vuoden 1992 alussa Courtney Love meni naimisiin Nirvanan laulaja-lauluntekijä Kurt Cobainin kanssa. Mediassa alettiin seuraamaan pariskunnan edesottamuksia. Muutaman kuukauden ajan pariskunta oli uuden rock-maailman kuningaspari, kunnes kaikki romahti. Cobain jäi koukkuun heroiiniin, ja pariskunta taisteli lapsensa huoltajuudesta sen jälkeen kun Vanity Fair -lehti väitti Loven käyttäneen heroiinia raskauden aikana – väite, jonka Love tuolloin kiivaasti kielsi.

Vuoteen 1993 mennessä heidän yksityiselämänsä oli hieman rauhoittunut, ja molemmat äänittivät uusia albumeita omien yhtyeidensä kanssa. Nirvanan tuella Hole sai kahdeksan levyn sopimuksen Geffen Recordsilta. Hole-yhtyeen alkuperäinen kokoonpano kuitenkin hajosi, Jill Emeryn ja rumpali Caroline Ruen erotessa yhtyeestä riitaisasti.

Live Through This

Vuoden 1993 puolivälissä Love kokosi Holen uudelleen Erlandsonin kanssa ja lisäsi mukaan basisti Kristen M. Pfaffin ja rumpali Patty Schemelin. Yhtyeen kitaristi Eric Erlandson alkoi myös seurustella uuden basistin kanssa. Huhtikuussa 1994, Hole julkaisi ensimmäisen ison levy-yhtiön -albumin, Live Through This. Ennakkohuomio albumista oli yltiöpositiivista, ja monet kriitikot pitivät sitä vuoden parhaana levynä. Albumilla vieraili myös Courtney Loven aviomies Kurt Cobain taustalaulajana. Vain neljä päivää ennen albumin julkaisua Cobainin ruumis löydettiin pariskunnan kodista Seattlessa – hän oli tehnyt itsemurhan haulikolla kolme päivää aiemmin.

Courtney Love vuonna 1995

Basisti Kristen Pfaff päätti lähteä yhtyeen riveistä takaisin aikaisempaan yhtyeeseensä Janitor Joeen, mutta vain kaksi kuukautta Cobainin kuoleman jälkeen Pfaff löydettiin kuolleena heroiinin yliannostukseen. Huhut alkoivat kiertää, että Love – ymmärrettävästi järkyttyneenä – käytti itsekin jälleen huumeita. Koko Hole-yhtyeen uran ajan laulaja-kitaristi Courtney Loven pahamaineinen julkisuuskuva narkomaanina varjosti bändin musiikkia.

Alkuperäisessä kokoonpanossaan Hole oli yksi 1990-luvun alun tunnetuimmista ja aggressiivisimmista vaihtoehtorock-yhtyeistä. Toisella, vuonna 1994 julkaistulla albumillaan Live Through This, yhtye oli siloitellut monia rosoisista piirteistään ja lisännyt kappaleisiinsa enemmän melodioita ja koukkuja. Molemmissa Hole-kokoonpanoissa Loven riitaisa ja hyökkäävä persoona läpäisi yhtyeen musiikin ja sanoitukset antoivat sille jännitteisen ja arvaamattoman sävyn.

Melissa Auf der Maur tuli uudeksi basistiksi Pfaffin tilalle. Kaikista vaikeuksista huolimatta Live Through This -albumista tuli Holen kaupallinen läpimurto – se tuotti useita MTV-/radiohittejä ja myi platinaa jo seuraavana vuonna. Live Through This -albumin myötä yhtyeestä tuli kansainvälisesti suosittu. Albumi oli myös mukana monien kriitikoiden vuoden 1994 parhaiden albumien listoilla.

Hole lähti jälleen kiertueelle, ja ”Doll Parts” kappale julkaistiin singlenä loppuvuodesta 1994 ja se nousi Top 60 -listoille vuoden 1995 alussa. Pian sen jälkeen Hole liittyi viidennelle Lollapalooza-kiertueelle ja pysyi tien päällä loppuvuoden. Yhtye jäi tämän jälkeen tauolle, ja moni luuli sen jopa hajonneen, kun näytti siltä, että Love keskittyi entistä enemmän näyttelijän uraansa. Hän esiintyi useissa Hollywood elokuvissa, kuten Feeling Minnesota ja Larry Flynt, - Minulla on oikeus (The People vs. Larry Flynt)

Celebrity Skin

Melissa Auf der Maur vuonna 2010.

Faneja tyydyttämään julkaistiin kaksi harvinaisuuskokoelmaa: vuoden 1995 EP Ask for It ja vuoden 1997 kokoelma-albumi My Body, the Hand Grenade. Kokoelma koostui muun muassa aiemmin julkaistujen singlejen b-puolista. Lukuisten viivästysten jälkeen yhtye palasi viimein studioon tekemään jatkoa Live Through This -levylle. Pitkäaikainen ystävä Billy Corgan (Smashing Pumpkins) liittyi mukaan musiikillisena neuvonantajana.

Studiossa rumpali Patty Schemel riitaantui nopeasti levyn tuottajan Michael Beinhornin kanssa. Schemel osallistui Celebrity Skin -albumin kappaleiden demojen äänityksiin, säveltämiseen ja sovittamiseen, ja hänet voi nähdä Celebrity Skin -levyn kannen valokuvassa, mutta hän ei soita levyllä. Kaikki hänen osuutensa albumilla soitti studioorumpali, jonka tuottaja Beinhorn oli järjestänyt. Celebrity Skin julkaistiin syyskuussa 1998, ja se sai myönteistä palautetta, mutta Schemel jätti Holen samaan aikaan. Hän koki tulleensa petetyksi tuottajan ja yhtyeen toimesta. Rumpalin paikan Hole yhtyeessä täytti nyt Shift-yhtyeen entinen rumpali Samantha Maloney.

Yhtye hajoaa

Hole lähti ensimmäiselle laajemmalle kiertueelleen kahteen vuoteen. Kiertueen jälkeen Auf Der Maur liittyi Smashing Pumpkinsiin, ja Maloney siirtyi myöhemmin Mötley Crüen keikkarumpaliksi. Vaikka Celebrity Skin myi platinaa pian julkaisun jälkeen, Love oli tyytymätön siihen, miten levy-yhtiö markkinoi albumia, ja koki olevansa huonon sopimuksen kahleissa. Hän haastoi Universal Music Groupin oikeuteen yrittääkseen purkaa sopimuksensa, jonka mukaan hänen pitäisi vielä julkaista viisi albumia.

Holen tulevaisuus muuttui vieläkin epävarmemmaksi vuoden 2001 alussa, kun Love ilmoitti perustavansa uuden yhtyeen nimeltä Bastard. Hän solmi uudelle yhtyeelle sopimuksen Epitaphin kanssa. Bastard-yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat Love, entinen Veruca Salt -kitaristi Louise Post, entinen Rockit Girl -basisti Gina Crosley ja – Hole fanien iloksi – Patty Schemel palasi rumpuihin. Kaikki näytti lupaavalta, mutta kokoonpano hajosi jo ennen kuin ehti kunnolla edes aloittaa. Vaikka uutta albumia ja uusia projekteja ei syntynyt, Love ilmoitti Holen virallisesta hajoamisesta toukokuussa 2002.

Hole muuttuu Courtney Loven sooloprojektiksi

Courtney Love kertoi yhtyeen hajoamisen tapahtuneen sovussa ja aikovansa pysyä ystävinä bändin entisten jäsenten kanssa. Vuonna 2004 Love julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa America’s Sweetheart, ja albumilla soitti rumpuja Holen entinen rumpali Patty Schemel. Seuraavana vuonna Courtney Love alkoi työstää uusia kappaleita, vaikka kamppaili julkisuudessa väitetyn syömishäiriön ja huumeidenkäytön lisäksi, myös useista oikeusjutuista.

Yhteistyössä tuottaja Linda Perryn, Billy Corganin ja kitaristi Micko Larkinin (entinen Larrikin Love) kanssa hän alkoi työstää albumia Nobody's Daughter vuosina 2006–2007. Kesällä 2009 Love ilmoitti, että Nobody's Daughter julkaistaisiin lopulta Hole-nimen alla, vaikka levyllä ei soittanut yhtyeen jäseniä. Hän aloitti albumin aktiivisen promootiokampanjan vuoden 2010 alussa, esiintyen uuden Hole kokoonpanon kanssa Euroopassa ja Yhdysvalloissa – mukaan lukien keikat South by Southwest -festivaalilla ja TV-ohjelmassa The Late Show with David Letterman – ennen albumin virallista julkaisua. Levyn myynti jäi vaatimattomaksi, ja monet kriitikot pitivät albumia pettymyksenä. Courtney Love on sittemmin keskittynyt soolouraansa ja näyttelemiseen.

Myöhemmät vuodet

Melissa Auf der Maur sekä Courtney Love ja Patty Schemel vuonna 2012 Hit So Hard -elokuvan ensi-illassa.

Dokumenttielokuva Hole-rumpali Patty Schemelin elämästä, Hit So Hard ilmestyi vuonna 2012. Elokuvan ohjasi P. David Ebersole, ja se sai ensi-iltansa New Yorkissa Modernin Taiteen Museossa maaliskuussa 2011 yhdistäen klassisen Hole-kokoonpanon samaan huoneeseen ensimmäistä kertaa 13 vuoteen. Tämä elokuva sai positiivista palautetta, ja Holen entiset jäsenet osallistuivat yhdessä sen markkinointiin. Elokuva sai laajan julkaisun vuonna 2012.

Yhtyeen mahdollisesta paluusta on huhuttu jo vuosien ajan. Courtney Love on toisinaan vihjannut toimittajille ja konserttiyleisölle olevansa kiinnostunut jatkamaan Hole-yhtyeen uraa, mutta uusia levytyksiä tai kiertueita ei ole tehty. Lokakuussa 2018, Love, Schemel, Auf Der Maur ja Erlandson nousivat lavalle yhdessä Hit So Hard -elokuvan markkinointitilaisuudessa Hudsonissa New Yorkissa, ja he esittivät yhdessä Hole-kappaleet ”Doll Parts”, ”Miss World” ja ”Softer Softest” näytöksen kutsuvieraille. Vuonna 2025, Love totesi, ettei Hole-yhtye ole tekemässä enää paluuta. Sen sijaan Love kertoi keskittyvänsä soolouraansa.

Diskografia

Albumit ja EP:t

• Pretty on the Inside (1991)
• Live Through This (1994)
• Ask for It (EP, 1995)
• The First Session (EP, 1997)
• My Body, the Hand Grenade (1997)
• Celebrity Skin (1998)
• Nobody's Daughter (2010)

Singlet

• ”Retard Girl” (1990)
• ”Dicknail” (1991)
• ”Teenage Whore” (1991)
• ”Beautiful Son” (1993)
• ”Miss World” (1994)
• ”Doll Parts” (1994)
• ”Violet” (1995)
• ”Softer, Softest” (1995)
• ”Gold Dust Woman” (1996)
• ”Celebrity Skin” (1998)
• ”Malibu” (1998)
• ”Awful” (1999)
• ”Be a Man” (2000)
• ”Skinny Little Bitch” (2010)
• ”Pacific Coast Highway” (2010)
• ”Letter to God” (2010)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hole (yhtye) Wikimedia Commonsissa