Giuliano Amato
| Giuliano Amato | |
|---|---|
 |
|
| Italian pääministeri | |
| Presidentti | Carlo Azeglio Ciampi |
| Edeltäjä | Massimo D'Alema |
| Seuraaja | Silvio Berlusconi |
| Presidentti | Oscar Luigi Scalfaro |
| Edeltäjä | Giulio Andreotti |
| Seuraaja | Carlo Azeglio Ciampi |
| Kansanedustaja | |
|
1983–1994
2001–2008 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. toukokuuta 1938 Torino |
| Puoliso | Diana Vincenzi |
| Tiedot | |
| Puolue | Italian sosialistinen puolue (1958-1994) Demokraattinen puolue (2007-) |
| Tutkinnot | Pisan yliopisto Columbian yliopisto |
 Nimikirjoitus |
|
Giuliano Amato (s. 13. toukokuuta 1938 Torino) on italialainen poliitikko, lakimies ja yliopiston dosentti (oikeustiede). Hän toimi Italian pääministerinä kahdesti, vuosina 1992–1993 ja 2000–2001. Amato on toiminut myös valtiovarainministerinä, sisäministerinä ja kilpailuviraston päällikkönä.[1]
Amato valmistui Pisan yliopistosta vuonna 1960 ja Columbian yliopistosta Yhdysvalloissa vuonna 1962. Hän oli Rooman yliopiston oikeustieteen professorina vuosina 1975–1997.[1]
Hän on ollut Italian parlamentin jäsen yhteenssä 18 vuotta (1983–1994 ja 2001–2008). Hän oli aktiivinen sosialistipuolueessa ja myöhemmin Italian demokraattisessa puolueessa.[2]
Amaton ensimmäistä hallitusta 1992–93 kuttsuttiin teknokraattien hallitukseksi, ja hän kesti sen pääministerinä 10 myrskyisää kuukautta, joiden aikana mani pulite -lahjusskandaalit ravistelivat maata. Vaikka tutkimukset eivät koskeneeet Amatoa itseään, hänen puoluettaan ja sen liittolaisia oli usein syytteissä. Jotkut kyseenalaistivat, saattoiko Amato olla tietämätön lahjuksista, sillä hän johti sosialistipääministeri Bettino Craxin toimistoa, joka oli yksi skandaalien suurimmista hahmoista. Pääministerinä Amato kuitenkin osoitti, ettei hän pelännyt tarttua tunnetusti vaikeisiin asioihin. Hän selvisi kylmästi budjettiromahduksesta, taantumasta, liiran devalvaatiosta ja valuutan poistamisesta kokonaan Euroopan rahajärjestelmästä. Hän onnistui viemään yksityistämisohjelman läpi, suostuttelemaan ammattiliittojohtajat hylkäämään palkkojen sitomisen kuluttajahintoihin ja ottamaan käyttöön ylellisyystuotteiden veron.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Giuliano Amaton curriculum vitae (CV), Euroopan tulevaisuusneuvoston sivulla, viitattu 14.2.2011.
- ↑ Giuliano Amato globalregulation.uniroma1.it. Viitattu 11.2.2026.
- ↑ Giuliano Amato: Italy's 'Dr Subtle' BBC. 2000. Viitattu 11.2.2026.
