Formula 3

Formula 3 (F3) on autourheiluluokka, jossa kilpaillaan useissa eri sarjoissa Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Etelä-Amerikassa. FIA:n alaisuudessa F3-luokassa on kilpailtu vuodesta 1950, eli yhtä pitkään kuin Formula 1:ssä.

Ennen vuotta 2019 Formula 3 -luokassa ei ole ajettu maailmanmestaruudesta, mutta FIA Formula 3 Championship -sarja aloitti maailmanmestaruudesta kilpailemisen. Luokassa on kilpailtu Euroopan mestaruudesta ennen FIA:n Formula 3 -mestaruussarjaa. Euroopan merkittävimmät F3-sarjat ovat olleet Ison-Britannian British Formula 3 International Series, Euroopassa ajettava FIA European Formula Three Championship, sekä Saksan ATS Formel 3 Cup. Ranskan Formula 3 ja Saksan Formula 3 -sarjojen yhdistyttyä vuonna 2003 perustettiin Formula 3 Euroseries, joka vuoden 2012 päätteeksi yhdistyi Euroopan Formula 3 mestaruussarjan kanssa. Muita F3-tyylisiä sarjoja ovat Super Formula Lights (aiemmin Japanin Formula 3) ja EuroFormula Open.

Vuonna 2014 Iso-Britannia ja Saksa päättivät vuoden päätteeksi luopua sarjoistaan ja alkoivat keskittymään uusiin Formula 4 -sarjoihinsa.

Mestaruussarjojen lisäksi Formula 3 -luokassa ajetaan vuosittain kaksi yksittäistä kilpailua, Zandvoortin Marlboro Masters Alankomaissa ja Macaon Grand Prix.

Vuonna 2017 FIA ilmoitti hyväksynnästä alueellisille Formula Regional -mestaruussarjoille (F3 Regional Championships).^[1] Alueellisia sarjoja ovat Aasian, Amerikan, Euroopan, Lähi-idän ja Oseanian sarjat.

Historia

Formula 3 -luokan historia alkaa 1940-luvun lopusta. Ison-Britannian ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen autokilpailu ajettiin heinäkuussa 1947 ja tuolloin mukana oli 500-kuutioisten formuloiden luokka. Vuonna 1950 FIA otti käyttöön nämä brittiläiset 500cc-säännöt omassa Formula 3 -luokassaan.

500-kuutioiset F3-autot menettivät 50-luvun lopulle tultaessa merkityksensä kansainvälisellä tasolla ja Formula Junior -luokka käytännössä korvasi sen. Kansallisella tasolla F3 kuitenkin säilytti asemansa vielä 60-luvun puolelle.

Formula 3 -säännöt uudistettiin vuodeksi 1964 Formula Juniorin sääntöjen pohjalta. Moottorit olivat nyt tuhatkuutioisia. Ne perustuivat tuotantoautojen moottoreihin, mutta olivat varsin vapaasti viritettyjä. Kaudeksi 1971 säännöt muuttuivat jälleen. Moottorin iskutilavuus kasvoi 1 600 kuutiosenttimetriin, mutta samalla otettiin käyttöön imuilman kuristin tehon rajaamiseksi.

2-litraiset moottorit otettiin Formula 3 -luokassa käyttöön 1974, ja tämän jälkeen moottorisäännöt ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Aluksi imuilman kuristin oli halkaisijaltaan 24 mm, mutta vuonna 1996 sen halkaisija suurennettiin 26-milliseksi. Muun muassa Suomessa käytettiin silti aina vuoteen 2009 asti 24 mm kuristinta.

Kuvia

Monopoletta-BMW (1949)
Cooper Formula 500 (1950)
Tecno (1960-luku)
Ralt RT 1 (1970-luku)

Formula 3 -autot

Formula 3 -luokassa on useita valmistajia niin autoissa kuin moottoreissakin. Luokan päämerkki on ollut jo vuosia italialainen Dallara, jonka lisäksi F3-autoja valmistavat ranskalainen Mygale ja venäläinen Art-Line (Arttech-merkillä). Kilpailukäytössä on edelleen myös monia muita merkkejä, joiden valmistus on kuitenkin jo loppunut.

Kaikki Formula 3 -moottorit ovat 2,0-litraisia, bensiinikäyttöisiä, nelisylinterisiä ja ahtamattomia. F3-moottorin tulee perustua luokiteltuun tuotantomoottoriin. Euroopassa käytetään nykyisin lähinnä Mercedes-HWA ja Volkswagen-Spiess -moottoreita. Japanissa päämerkkejä ovat Toyota-Tom’s ja Mugen Honda. 26-millimetrisellä kuristimella varustetun F3-moottorin teho on noin 210 hevosvoimaa.

F3-autossa käytetään sileitä ns. slick-renkaita. Käytettävä rengasmerkki on sarjakohtainen. Nykyisin F3-luokkaa ajetaan mm. Avonin, Kumhon ja Yokohaman renkailla. Suomessa Dunlop Tyres hoitaa Formula 3 -sarjan rengashuollon.^[2]

Tärkeimpiä mittoja

leveys: enintään 1 850 mm
akseliväli: vähintään 2 000 mm
raideleveys: enintään 1 200 mm
massa: vähintään 550 kg (kilpailukunnossa kuljettaja mukaan luettuna)
manuaalivaihteisto, korkeintaan 6 vaihdetta eteen. Peruutusvaihde pakollinen.
renkaat: edessä 190/530R13, takana 230/590R13

^[3]

Kaikissa F3-sarjoissa ei noudateta FIA:n sääntöjä kokonaisuudessaan. Italian, Etelä-Amerikan ja European F3 Open -sarjoissa käytetään kustannuksiltaan aitoja F3-moottoreita edullisempia yksityyppimoottoreita^selvennä. Ison-Britanninan ja Japanin mestaruussarjoissa kilpaillaan myös vanhemmilla autoilla omassa luokassaan. Näissä kansallisissa luokissa käytetään yksityyppimoottoreita, vaikka uusimman sukupolven autot kilpailevat samoissa lähdöissä FIA:n sääntöjen mukaisina.

Formula 3 -luokka Suomessa

Formula 3 -luokalla on Suomessa pitkät perinteet. Alkuperäisillä 500cc autoilla kilpailtiin mm. Eläintarhan ajoissa. Suomenmestaruudesta F3:ssa on ajettu vuosina 1958–1960, 1984–1986 ja 2000–2009 (vuonna 2002 sarja oli arvoltaan cup). Kaudella 2010 suomenmestaruussarjan korvaa uusi Nordic F3 Masters.

2000-luvulla Dallara - Opel-Spiess on ollut menestynein automerkki SM-sarjassa. Sillä on voitettu mestaruus seitsemän kertaa. Kuljettajista SM-kultaa on saavuttanut useammin kuin kerran vain Jari Koivisto (2001, 2005). SM-sarjassa on ajanut myös useita ulkomaalaisia kuljettajia, mutta mestariksi on yltänyt vain italialainen Andrea Belicchi vuonna 2003.