Siirry sisältöön

Ergatiivi

Wikipediasta

Ergatiivi on transitiiviverbien agentin sija absolutiivi-ergatiivikielissä. Se on tyypillisesti tunnusmerkkinen sija, eli sen vastinparina oleva absolutiivi on tyypillisesti tunnusmerkitön ”perusmuoto”.[1] Nimitys ergatiivi on tullut kielitieteessä käyttöön 1900-luvun mittaan, alkuaan se on tunnettu etenkin Kaukasian kielten tutkimuksessa.[2]

Ergatiivin ja ergatiivisuuden määrittelyä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat Euroopan kielet, myös suomi, kuuluvat nominatiivi-akkusatiivikieliin, joissa transitiivilauseen patientti (objekti) merkitään (usein se on akkusatiivissa), agentti (subjekti) on perusmuodossa (nominatiivi), joka useissa kielissä (ei tosin kaikissa) on merkitsemätön. Samassa perusmuodossa on myös intransitiivilauseen subjekti. Esim. latvian lauseessa bērns zīmē suni ’lapsi piirtää koiran’ sana ’lapsi’ (bērns) on nominatiivissa, objekti suni ’koiran’ akkusatiivissa. Samoin nominatiivissa on intransitiiviverbin subjekti lauseessa putns lidoja ’lintu lentää’. Ergatiivikielissä taas intransitiiviverbin subjekti merkitään samalla tavalla (absolutiivisijalla) kuin transitiiviverbin objekti, sitä vastoin transitiiviverbin subjekti on ergatiivisijassa. Esimerkiksi dagestanilaisessa hunzibin kielessä lauseessa kid yut'ur ’tyttö nukkui’ intransitiiviverbin subjekti kid ’tyttö’ on merkitsemätön. Samoin se on merkitsemätön transitiiviverbin objektina lauseessa oždil kid heher ’poika löi tyttöä’, sitä vastoin agentti ’poika’ on merkitty ergatiivisuffiksilla -l.[3]

Useissa ergatiivikielissä esiintyy ns. halkaistua ergatiivisuutta (engl. split ergativity), eli sijanmerkintä toimii toisissa yhteyksissä nominatiivi-akkusatiivimallin, toisissa yhteyksissä ergatiivi-absolutiivimallin mukaan. Mallin valinta voi riippua pääverbin tai keskeisten lauseenjäsenten merkityksestä, lauseen aikamuodosta, tapaluokasta tai aspektista tai lauseen asemasta (pää- tai sivulause).[4]

Suomen kielessä, missä tietyissä lausetyypeissä objekti (esim. unohdin eväät, vihaan lapsia) ja subjekti (esim. eväät unohtuivat, lapsia juoksee pihalla) voivat olla samassa sijamuodossa, on nähty eräänlaista pseudoergatiivisuutta. Mitään ergatiivisijaa suomessa ei kuitenkaan ole.[5]

Ergatiivi maailman kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WALS-tietokannan 290 kielen otoksesta 32:ssa nominilausekkeen sijanmerkintä määräytyy ergatiivi-absolutiivimallin mukaan.[3] R. M. W. Dixonin mukaan arviolta neljännes maailman kielistä on ergatiivikieliä.[6]

Euroopan kielistä ergatiivikieliin kuuluu baski. Ergatiivikieliä ovat useat Kaukasian eri kielikuntien kielet sekä eräät Lähi-Idän muinaiskielet kuten sumeri ja hurri. Klassisessa armeniassa ja joissakin indoiranilaisissa kielissä on ergatiivisia piirteitä. Ergatiivisuutta tavataan useissa tiibetiläis-burmalaisissa, austronesialaisissa, Papuan ja Australian kielissä, samoin Siperian tšuktšilais-kamtšatkalaisissa kielissä ja jukagirissa. Eskimo-aleuttikielissä, mayakielissä ja useissa muissakin Amerikan alkuperäiskielissä esiintyy ergatiivisuutta, sitä vastoin Afrikassa ergatiivikieliä on huomattavan vähän.[6]

Uralilaisista kielistä itähantissa (hantin kielen Vah-Vasjuganin murteessa) väitetään esiintyvän ergatiivisia piirteitä, mutta tämä lienee väärinkäsitys.[7]

Sumeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerissa normaali transitiivisen finiittiverbin sisältävä lause, kuten diĝir-ra-ni-ir lugal-le é mu-na-dù "Kuningas rakensi jumalalleen temppelin" voidaan analysoida seuraavasti:

  • /diĝir-ani-ra lugal-e é mu-na-n-dù/ | (jumala-3SG-DAT kuningas-ERG temppeli-ABS rakensi)

Ergatiivin käyttö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään verbilausekkeisiin. Myös partisiippirakenteissa käytetään toisinaan ergatiivia, jolloin se näennäisesti toimii suomen kielen näkökulmasta genetiivin funktiossa. Alla "Kuninkaan rakentama temppeli" kirjoitettuna käyttäen ergatiivia (ns. mes-anne-padda -rakenne) ja genetiiviä (normaali partisiippirakenne):

  • /é lugal-e dù-a/ (talo-ABS kuningas-ERG rakentama) vrt.
  • /é dù-a lugal-ak/ (talo-ABS rakentama kuningas-GEN)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitiede:ergatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 7.6.2025.
  2. ↑ Ergative case - Glottopedia glottopedia.org. Viitattu 7.6.2025.
  3. ↑ a b WALS Online - Chapter Alignment of Case Marking of Full Noun Phrases wals.info. Viitattu 7.6.2025.
  4. ↑ R. M. W. Dixon: ”4. Types of split system”, Ergativity, s. 70–110. Cambridge University Press, 2.6.1994. ISBN 978-0-521-44446-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.6.2025.
  5. ↑ Terho Itkonen: Ergatiivisuutta suomessa. Virittäjä, 1.1.1975, 79. vsk, nro 1, s. 3–3. ISSN 2242-8828 Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)
  6. ↑ a b R. M. W. Dixon: ”Introduction”, Ergativity, s. 1–22. Cambridge University Press, 2.6.1994. ISBN 978-0-521-44446-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.6.2025.
  7. ↑ Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.6.2025. (englanniksi)
Sijamuodot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ergatiivi&oldid=23346112”