Drottningholmin linna
Drottningholmin linna (ruots. Drottningholms slott) on Ruotsin kuningasperheen yksityisasunto. Se sijaitsee Ekerön kunnan Drottningholmissa, Lovönin saarella, ja on yksi Ruotsin kuninkaallisista linnoista. Linnasta on matkaa 15 kilometriä Tukholman keskustaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen kuninkaallinen rakennus samalla paikalla oli 1500-luvulla Katariina Jagellonicaa varten rakennettu kuninkaallisen perheen kesäasunto.[1] Alkuperäinen suunnittelija oli hollantilainen Willem Boy.[2]
Linna on palanut historiansa aikana kerran, 30. joulukuuta 1661. Aiemmin samana vuonna kuningatar Hedvig Eleonoora oli ostanut sen Magnus Gabriel de la Gardielta Kuningatar aloitutti linnan uudelleenrakennustyöt vuonna 1662, palkkaamansa arkkitehti Nikodemus Tessin vanhemman toimiessa suunnittelijana. Sisustustöitä tehtiin vuosina 1665–1703 ensin barokkityyliin, sittemmin lisättiin ranskalaista rokokoo-tyyliä.[1] Linnan kunnostustyöt saattoi 1680-luvulla loppuun arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi. Sivusiivet saivat nykyisen asunsa 1700-luvun puolivälissä arkkitehti Carl Hårlemanin suunnittelemina.[2]
Hedvig Eleonooran paraatimakuuhuoneen loivat maan eturiviin kuuluneet taiteilijat ja käsityöläiset, Monumentaalinen kauniisti punamarmoroitu portaikko sekä perspektiivikäytävä, jonka marmoriveistokset suuntaavat huomion portaisiin katseillaan ja eleillään. Kaarle XI:n galleriassa on maalauksia hänen käymästään Skoonen sodasta.[3]
Linnan kultakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Preussin prinsessa Lovisa Ulrika sai Drottningholmin häälahjana, kun hän avioitui Ruotsin kruununperillinen Adolf Fredrikin kanssa vuonna 1744. Loviisa Ulriikan aika Drottningholmissa muodosti linnan uuden kultakauden. Hän oli kiinnostunut kulttuurista, joten hän ympäröi itsensä runoilijoilla, taiteilijoilla, tiedemiehillä ja kirjailijoilla. Seurue keskusteli, käveli puistossa ja musisoi. Tuolta ajalta peräisin olevaa kirjastoa pidetään yhtenä Ruotsin kauneimmista huoneista.
Kuningatar Lovisa Ulrikan määräyksestä arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz rakensi vuonna 1766 linnan alueelle teatterin, joka restauroitiin 1900-luvun alussa alkuperäiseen asuunsa.[1] Vuonna 1767 arkkitehti Jean Eric Rehn sisusti kuningattarelle kirjaston ja luonnontiedekabinetin uusimpien muotien mukaiseksi. Vuosina 1763–1769 rakennettu Kiinalainen paviljonki on pysyvä versio puisesta paviljongista, joka oli syntymäpäiväyllätys Kustaa III:n äidille vuonna 1754.[1]
Arkkitehti Jean Eric Rehniä avustaneet taitavat käsityöläiset tekivät kirjastosta taidonnäytteensä. Kuningatar keskusteli täällä suuresti arvostamiensa kirjailijoiden Hedvig Charlotta Nordenflychtin ja Olof von Dahlinin kanssa. Myös luonnontieteiden tutkijat tapasivat toisiaan ja keskustelivat Drottningholmissa sekä Carl von Linnén johdolla järjestivät kuningattaren luonnontieteellistä kokoelmaa.[3]
Linna siirtyi leskikuningatar Lovisa Ulrikan kuoltua Ruotsin valtion omistukseen vuonna 1777. Kustaa III asettui asumaan linnaan ja sisustukseen tehtiin muutoksia. Kiinalainen salonki upeine kaakeliuuneineen sai muotonsa. Tuolta ajalta peräisin olevat kalusteet ovat huonekalupuuseppä Georg Hauptin ja Johan Christian Linningin valmistamia. Kustaa viihtyi Drottningholmissa jo lapsena. Hän kertoi vanhemmilleen elokuussa 1754:
"Juoksentelin eilen galleriassa veljieni kanssa. Sen jälkeen pyysin arkkiatri Linneusta kertomaan eläimistä. Hän kertoi minulle hyttysistä ja linnuista, jotka söivät ne, joutsenista, pelikaaneista ja merileijonista."[3]
Muutama päivä myöhemmin hän tutustui äidin numismaattiseen kokoelmaan ja katseli roomalaisia mitaleja, jotka "huvittivat minua paljon". Hän vietti mielellään aikaa kirjastossa lukemassa ranskankielisiä kirjoja. Kauniilla säällä käveltiin puiston läpi Kiinalaiseen paviljonkiin aamupäivisin, mikä oli Kustaan mielestä ikävää: kuin kävelemistä "kivisessä Arabian hiekassa".[3]
Kustaa III kuoltua vuonna 1792 linna tiettävästi annettiin Kustaa IV Aadolfin ja kuningatar Fredrikan käyttöön. Kustavilainen aika sai dramaattisen päätöksen juuri Drottningholmissa. Huhtikuussa 1809 tehdyn vallankaappauksen jälkeen syrjäytetty Kustaa IV Aadolf tuotiin Drottningholmin ennen kuin hänet kuljetettiin Gripsholmiin, josta hänet karkotettiin maasta.[3]
Bernadotte-suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Drottningholmista tuli tärkeä paikka Bernadotte-suvulle. Oskar I:n ja kuningatar Josefinan aikana huoneet saivat suuren symboliarvon, esimerkiksi valtakunnansali. Myös Oskar II, Kustaa V ja Kustaa VI Aadolf asuivat pitkiä aikoja Drottningholmissa jättäen jälkensä linnan ympäristöihin, mutta linnasta tuli vasta vuodesta 1981 lähtien Kaarle XVI Kustaan ja kuningatar Silvian vakituinen kuninkaallinen asunto.[3]
Nykyaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisin linna ja sen ympäristö, joka käsittää muun muassa teatterin sekä Kiinalaisen paviljongin, kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.[3] Linna restauroitiin ja sisustettiin uudelleen vuosina 1907–1911 arkkitehti Agi Lindegrenin johdolla.[2]
Puutarhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Drottningholmin linnaa ympäröivät puutarhat ja puistot ovat itse linnan ohella erittäin suosittuja vierailukohteita. Puutarhat ja puistot on lisätty vuosisatojen kuluessa linnaan asteittain, ja ne heijastelevat monia eri tyylisuuntia.
Barokkipuutarha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barokkipuutarha on linnan puutarhoista kaikista vanhin. Hedvig Eleonoora loi sen 1600-luvun loppupuolella aivan linnan viereen. Ranskalaisen puutarhan suunnitteli arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi vuonna 1681 Versailles’n barokkipuutarhan mallin mukaan.[1] Puutarhaa reunustavat tiheästi puilla koristellut puistokadut, ja siellä sijaitsee lukuisia erilaisia patsaita, jotka on tehnyt kuvanveistäjä Adrian de Vries.
1800-luvulla puutarhan yhdessä linnan muiden alueiden kanssa annettiin ränsistyä, mutta 1950- ja 1960-luvuilla puutarha ja sen 1820-luvulta lähtien toimimattomina olleet suihkulähteet restauroitiin takaisin entiseen loistoonsa kuningas Kustaa VI Aadolfin aloitteesta. Kaskadit, jotka oli purettu vuonna 1820 entistettiin linna-arkkitehti Ivar Tengbomin alkuperäispiirustuksista yksinkertaistettujen suunnitelmien mukaan vuonna 1961.
Kronanin ja Kaskadin vedenjakelun suunnittelemiseen palkattiin 1700-luvun alussa ranskalainen suihkulähdemestari Louis de Cussy. Hänen tarkoituksenaan oli ohjata Kaskadin vesiputouksen ja puiston suihkulähteiden, myös Kronanin vesi onttojen puunrunkojen läpi, jotka oli yhdistetty toisiinsa rautaosilla. Vesi tuli puiston pohjoispuolella sijaitsevalle Lovönille tätä varten kaivetuista lammista. Lampien vesi kuitenkin mahdollisti vain joidenkin suihkulähteiden pulppuamisen, eivätkä Kronan ja Kaskadit toimineet tarkoitetulla tavalla.
Kronanin vesijärjestelmä otettiin käyttöön vasta 16. kesäkuuta 1961 käyttäen modernia pumppausjärjestelmää ja nykyaikaisia putkiasennuksia. Samanaikaisesti vihittiin käyttöön myös uudelleenrakennetut Kaskadi-joet, ja barokkipuiston vesiaihe toimi ensimmäistä kertaa aiotulla tavalla 300 vuotta aiemmin.
Vuodesta 1998 alkaen kujien vanhat lehmukset korvattiin uusilla puilla, ja työ valmistui toukokuussa 2011, kun kuningas Kaarle XVI Kustaa istutti ensimmäisen puun lehmuskujan uudistamisen viidennessä vaiheessa. Koko kompleksi on 720 metriä pitkä ja 180 metriä leveä.
Englantilainen puutarha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Kustaa III:n aikana vuonna 1777 linnaan perustettiin lisäksi englantilainen puutarha.[1] Se sijaitsee barokkipuutarhan pohjoispuolella ja koostuu kahdesta lammesta kanavineen ja siltoineen sekä laajoista aukeista alueista ja puistokaduista. Puutarhassa on antiikkisia marmoripatsaita, joista suurimman osan Kustaa III hankitutti Italiasta.
Englantilaiseen puistoon, jonka yleissuunnitelman puutarha-arkkitehti Fredrik Magnus Piper esitteli vuonna 1797, oli Kustaa III suunnitellut useita uusia rakennuksia "iloksi ja huvitukseksi", kuten Amorin temppelin, Kiinalaisen tornin ja pienen goottilaisen linnan. Kaikista näistä vain goottilainen torni toteutui.
Luoteeseen nykyisen puiston ulkopuolelle Piper suunnitteli luolan kanavineen ja vesiputouksineen, nurmikentän, pienemmän järven siltoineen ja kävelyreitteineen sekä turkkilaisen paviljongin. Suunnitelma muistuttaa paljon Hagaparkenin suunnitteluideoita, jonka Piper suunnitteli myös suunnilleen samaan aikaan. Nykyään Ekerövägen kulkee suoraan tämän alueen poikki. Hallitsevat rakennukset olivat yhteydessä toisiinsa näköyhteyksien kautta. Nykyään vain "Götiska tornet", "Vakttältet " ja "Hemmet" täyttävät tämän roolin.
Kustaa III päätti Drottningholmin englantilaisen puiston suunnittelusta pitkälti itse; hän oli kiinnostunut arkkitehtuurista ja teki mielellään omia piirustuksiaan. Kuninkaan kuollessa vuonna 1792 puisto ei ollut vielä valmis. Puiston arkkitehti Fredrik Magnus Piper yritti vaikuttaa suunnitteluun Kustaa III:n kuoleman jälkeen, ja käytti myös kuninkaan omia tussipiirustuksia. Esimerkki tästä on Monumentholmenin suunnittelu.
Monumentholmen sijaitsee Englantilaisen puiston keskiosassa. Kustaa III:n elinaikana paikalle suunniteltiin Amorin temppeli, jonka kehykseksi istutettiin neljä lehmuskujaa, jotka ulottuvat säteittäisesti kaikkiin suuntiin. Osien väliin jätettiin avoimia osia neljää näköyhteyttä varten, kuten Goottilainen torni ja Kiinalainen pagodi. Puutarha-arkkitehti Fredrik Magnus Piperin vuonna 1797, viisi vuotta Kustaa III:n kuoleman jälkeen, esittämässä yleissuunnitelmassa Amorin temppeli oli korvattu Kustaa III:n muistotemppelillä. Vain perustukset saatiin valmiiksi, ja ne ovat edelleen nähtävissä.
Svanholmen on Englantilaisessa puistossa sijaitsevan saari, joka sijaitsee hieman Monumentholmenin itäpuolella. Joutsentalo, joka rakennettiin 1800-luvun lopulla muistuttaa kiinalaista pagodia ja toimi 1960-luvulle asti siipitypistettyjen kyhmyjoutsenten talviasuntona. Kesällä "kuninkaanlampaat" laiduntavat täällä, minkä vuoksi saari on yleisön käytettävissä vain talvella.
Drottningholmin palatsin veistospuisto on Ruotsin vanhin veistospuisto. Veistokset näkyvä osa barokin puutarhataidetta, ja jo vuonna 1684 kuningatar Hedvig Eleonora alkoi sijoittaa useita Adriaen de Vriesin veistoksia palatsin ulkopuolella olevaan puistoon. Nämä veistokset olivat osa Ruotsin armeijoiden kaappaamaa sotasaalista, osittain heinäkuussa 1648 kolmikymmenvuotisen sodan loppuvaiheessa Prahasta ja osittain Tanskan kanssa käydyn sodan aikana vuosina 1658–1660 Frederiksborgin linnasta vuonna 1659.
Vapauden ajan lopussa palatsin puistoon sijoitettiin 28 veistosta, mikä oli huomattava määrä Ruotsissa, joka muuten oli tuolloin köyhä kuvanveiston suhteen. Siitä lähtien Drottningholmin palatsi on ollut Ruotsin suurin veistospuisto. Nykyään puistossa on 46 vapaasti seisovaa veistosta. Kaikki marmoriveistokset on valettu keinomateriaaleista vuodesta 1991 lähtien, koska ne eivät ole kestäneet vuosisatojen mittaista kylmää ja sadetta.
Kiinalaisesta paviljongista itään johtavan suoran kujan päässä on Floran kukkula. Ympyrän keskellä seisoo marmoriveistos, joka esittää jumalatar Floraa. Veistos on valettu keinomateriaalista, alkuperäistä marmorista säilytetään Museum de Vriesissä. Alue suunniteltiin 1790-luvun lopulla, alun perin Kustaa III:n aloitteesta. Hän oli myös suunnitellut kiinalaisen pagodin rakentamista tänne näköyhteyden pääteaiheeksi (point-du-vue), mutta ei toteutunut. Floran kukkula sijaitsee puiston yleisöltä suljetussa osassa.
Floran kukkulan eteläpuolella ovat Kustaa III:n sisaren, prinsessa Sofia Albertinan puutarhan jäänteet. Se perustettiin 1770-luvun puolivälissä, ja siihen kuului lampi, rakennuksia ja siipikarjan eläintarha. Vain umpeenkasvanut lampi on nykyään jäljellä.
Lähistöllä on kuninkaallinen koiríen hautausmaa, jonka hautakivissä on kaiverruksia, kuten "Eisei 1959–1973", "Tusse", "Mentor" ja "Pascha 1928", jotka muistuttavat täällä haudatuista eläimistä. Eisei oli Kustaa VI Adolfin kiinanpalatsikoira.
-
Goottilainen torni, Louis Jean Desprez 1792. -
Floran patsas Floran kukkulalla. -
"Kronan" suihkulähde, arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi 1695–1703. -
"Kronan" suihkulähde, arkkitehti Nicodemus Tessin nuorempi 1695–1703. -
Vesiparterrin suihkulähteet. -
"Vaktältet" pellillä päällystetty puupaviljonki Kiinalaisen paviljongin lähellä, hovi-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz 1781. -
"Hemmet" kuvernöörin asunto, arkkitehti Olof Tempelman 1780-luku. -
Kiinalainen pagodi, Louis Jean Desprez'n suunnitelma 1788. -
Kustaa III:n muistotemppeli, puutarha-arkkitehti Fredrik Magnus Piperin suunnitelma 1797. -
Kiinalainen paviljonki, hovi-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz 1763–1769.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birka ja Hovgården
- Drottningholmin linna-alue
- Engelsbergin ruukki
- Etelä-Öölannin viljelyseutu
- Falunin ja Stora Kopparbergetin teollisuusalue
- Gammelstadin kirkkokylä
- Grimetonin radioasema
- Hälsinglandin koristellut maatalot
- Höga kusten
- Karlskronan sotilaskaupunki
- Laponia
- Skogskyrkogården
- Struven ketju
- Tanumin kalliopiirrokset
- Visbyn hansakaupunki