Baudouin I
| Baudouin I | |
|---|---|
 Baudouin vuonna 1992 | |
| Belgialaisten kuningas | |
| Valtakausi | 17. kesäkuuta 1951 – 9. elokuuta 1993 |
| Edeltäjä | Leopold III |
| Seuraaja | Albert II |
| Syntynyt |
7. syyskuuta 1930 Laeken, Belgia |
| Kuollut |
31. heinäkuuta 1993 (62 vuotta) Motril, Espanja |
| Puoliso | Fabiola |
| Koko nimi | Baudouin Albert Charles Léopold Axel Marie Gustave |
| Suku | Saksi-Coburg-Gotha |
| Isä | Leopold III |
| Äiti | Astrid |
| Uskonto | roomalaiskatolilainen |
| Nimikirjoitus |
 |
Baudouin I (7. syyskuuta 1930 Laeken – 31. heinäkuuta 1993 Motril, Espanja) oli belgialaisten viides kuningas vuodesta 1951 vuoteen 1993.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Belgian hallitsijat |
|---|
 |
| Leopold I |
|
| Leopold II |
|
| Albert I |
|
| Leopold III |
|
| Baudouin I |
| ei lapsia |
| Albert II |
| Philippe |
Baudouin (myös muodoissa Boudewijn, Balduin tai Baldwin) oli nimenä usealla Flanderin kreivillä ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella. Baudouin oli vanhempiensa Belgian kruununperijän ja Brabantin herttuan, myöhemmin kuningas Leopold III:n ja tämän puolison, Ruotsin prinsessa Astridin toinen lapsi ja vanhin poika.
Baudouinistä tuli kruununprinssi jo nelivuotiaana, kun hänen isoisänsä Albert I kuoli tapaturmaisesti. Baudouinin nuoruutta varjosti muutenkin kuolema: hänen äitinsä kuoli auto-onnettomuudessa Sveitsissä vuonna 1935, kun poika oli vasta viiden vuoden ikäinen.[1] Seuraava suuri kokemus ja trauma oli toinen maailmansota, jonka hän koki Ranskassa ja Espanjassa, ja myöhemmin Brysselissä ja Ciergnonissa Ardenneilla. Välittömästi Normandian maihinnousun jälkeen natsit veivät Belgian kuningasperheen Saksaan ja sieltä myöhemmin Itävaltaan. Yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat kuningasperheen 7. toukokuuta 1945. Baudouinin isä Leopold III oli joutunut arvostelun kohteeksi, koska ei sodan aikana ollut siirtynyt Englantiin johtaakseen vastarintaa sieltä vaan hyväksynyt Belgian armeijan antautumisen. Näistä syistä kuningasperhe jatkoi maanpakoaan ja asettui asumaan Sveitsiin, jossa se asui aina heinäkuuhun 1950 saakka.[2]
Nousu kuninkaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgiassa oli suoritettu osittainen perustuslaillinen reformi ja naiset saivat äänioikeuden 1940-luvun loppuun mennessä. Tämä nosti valtaan oikeisto- ja keskustakoalition, joka päätti järjestää kansanäänestyksen kuninkaan paluusta. Belgiassa maaliskuussa 1950 suoritettu kansanäänestys osoitti kansalaisten enemmistön kannattavan kuninkaan paluuta takaisin Belgiaan. Äänestys kuitenkin jakoi maan selkeästi kuninkaalle vihamieliseen eteläiseen, ranskankieliseen Valloniaan ja kuninkaalle myötämieliseen pohjoiseen flaamin- eli hollanninkieliseen osaan.
Kuningasperhe palasikin kotimaahansa, mutta maa ajautui kaaokseen voimakkaiden ristiriitojen repimänä. Pääsääntöisesti ammattiyhdistysliike ja vasemmisto vastustivat kuningas Leopoldin paluuta ja ajoivat maahan tasavaltalaista valtiomuotoa. Kuninkaan paluuta valtaistuimelle kannattivat puolestaan liberaalit ja kristilliset yhdessä konservatiivien kanssa.
Välttääkseen maan ajautumisen täydelliseen kaaokseen Leopold III nimitti vanhimman poikansa Baudouinin kuninkaalliseksi prinssiksi 11. elokuuta 1950. Näin Leopold III luovutti kruununsa pojalleen, josta tuli Belgian viides kuningas Baudouin I 17. heinäkuuta 1951.[3]
Kongon kysymys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kongon kriisi
Kansan keskuudessa yksinäiseksi ja surulliseksi kuninkaaksi kutsuttu Baudouin aloitti hallintokautensa vaikeissa olosuhteissa. Sijaishallitsija Kaarlen aikana oli tehty monia vaikeita päätöksiä niin talouselämässä kuin ulkopolitiikassakin. Belgia oli liittynyt jäseneksi Yhdistyneisiin kansakuntiin, Benelux-maiden talousliittoon ja Natoon. Nuoren hallitsijan ensimmäisiä vuosia sävytti kuitenkin eniten kuninkaan paluun puitteissa syntynyt kansan voimakas kahtiajako flaameihin ja valloneihin.
Lisäksi maa liittyi perustajajäsenenä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön (1951), myöhemmin Euroopan talousyhteisöön (1957). Maan pääkaupungissa Brysselissä järjestettiin maailmannäyttely vuonna 1958 ja se edellytti mittavia investointeja sodasta toipumassa olevalta maalta.
Nuoren hallitsijan suurimmaksi ongelmaksi muodostui hänen esi-isänsä kuningas Leopold II:n aikanaan yksityisomistukseen hankkima Belgian Kongon, jonka itsenäisyys tuli ajankohtaiseksi 1950-luvun aikana.
Vuonna 1955 kuningas teki voitokkaan kiertomatkan Kongoon, jossa hänet otettiin vastaan sellaisella innolla, että se oudoksutti ujoa kuningasta. Vain neljä vuotta matkan jälkeen kuningas ilmoitti Belgian hallituksen aikeesta myöntää itsenäisyys Kongon alueelle. Näin tapahtuikin ja 30. kesäkuuta 1960 kuningas Baudouin osallistui vallanvaihtojuhlallisuuksiin Kongon pääkaupungissa Léopoldvillessä. Kongon vaaleilla valittu pääministeri Patrice Lumumba oli kutsuttu ja hän piti kuuluisan Kongon itsenäisyyspuheensa. Puhe poikkesi suuresti muiden arvohenkilöiden puheista, jotka ohitettiin harmittomina, mutta Lumumban puhe arvosteli jyrkin sanankääntein entisiä siirtomaaisäntiä. Kuningas Baudouin loukkaantui puheesta verisesti.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansalaiset olivat huolestuneet politiikan yksinäisestä kuninkaasta, mutta he huolestuivat myös yksityiselämässään yksinäisestä nuoresta miehestä. 15. joulukuuta 1960 kuningas Baudouin I avioitui espanjalaisen doña Fabiola de Mora y Aragónin kanssa. Avioliitto solmittiin Saint-Michel-et-Gudulen katedraalissa Brysselissä[4] ja se näytettiin ensimmäisenä kuninkaallisena häätilaisuutena koko maailmalle television välityksellä.
Tästä pitkäaikaisesta ja ilmeisesti suuren rakkauden ja kiintymyksen avioliitosta ei kuitenkaan syntynyt kruununperijää. Kaikki kuningattaren viisi raskautta päättyivät keskenmenoon.[5] Kuningas Baudouin kasvatti veljensä Liegen prinssi Albertin vanhimmasta pojasta, Philippestä, valtansa perijää.lähde? Näin uskottiin Albertin jäävän syrjään koko vallanperimyksestä.
Pitkä hallituskausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Baudouinin hallituskausi kesti 42 vuotta. Hänen aikanaan maassa ehti olla lähes yhtä monta hallitusta. Tämä aiheutti sen, että perustuslaillisen monarkin, joka ei voinut esittää julkisesti näkemyksiään ilman hallituksen suostumusta, mielipiteet olivat arvostettuja ja kuunneltuja.
Hänen hallituskaudellaan Belgiasta tuli liittovaltio, ja vaikka Baudouin aina korosti kansakunnan yhtenäisyyttä ja näki itsensä sen takaajana, hän ei kuitenkaan voinut estää kieliriitoja. Nämä riidat johtivat lopulta virallisten kielirajojen luomiseen, jolloin syntyi kolme hallintoaluetta ja kolme yhteisöä.
Kuningas Baudouin matkusteli erittäin paljon. Hän tuli 16.6.1969 Suomeen viisipäiväiselle vierailulle. Hän oli presidentti Urho Kekkosen vieraana. Hänelle näytettiin Helsinkiä ympäristöinen ja mm. Hattulan vanhaa kirkkoa ja Lappia Inarinjärven seudulla.
Baudouinin ei suinkaan aina ollut helppo yhdistää omaa henkilökohtaista vakaumustaan ja kuninkaallisia velvollisuuksia. Esimerkiksi vuonna 1990 hän kieltäytyi allekirjoittamasta abortin rangaistavuuden poistavaa lainsäädäntöä. Silloin hallitus totesi perustuslain 82. artiklan mukaisesti, että "kuningas on kykenemätön hallitsemaan". Tämä puolestaan mahdollisti lain hyväksymisen 4. huhtikuuta 1990 ja seuraavana päivänä parlamentti palautti kuninkaan asemaansa.[6][7][8]
Kuningas Baudouinin säätiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1976, kun kansakunta juhli monarkkinsa valtaannousun 25. vuosipäivää, perustettiin kuningas Baudouinin säätiö. Perustana tälle säätiölle olivat belgialaisten keräämät juhlinnan kohteen lahjavarat. Säätiön tarkoituksena on parantaa kansalaisten elinehtoja taloudellisella, sosiaalisella, kulttuurisella ja tieteellisellä tasolla.[9]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Baudouin kuoli vuonna 1993 sydänkohtaukseen lomallaan perheen kesäasunnolla Espanjan Motrilissa.[1] Kuninkaan kuolema keskeytti Span 24 tunnin urheiluautokilpailun ajon, joka oli kestänyt 15 tuntia. Kuninkaan nuorempi veljensä Albert nousi kuninkaaksi 9. elokuuta 1993 Albert II:na. Baudouin I:n hautajaisista muodostui maailman monarkkien ja valtionpäämiesten suurtapahtuma. Syvästi uskonnollinen kuningatar Fabiola oli toivonut tilaisuudesta kunnian ja toivon messua. Hän näytti itse esimerkkiä pukeutumalla katolilaisten monarkkien suruväriin, valkoiseen.[10]
Kuningas Baudouin I haudattiin Laekenin linnan Notre Dame kirkon kuninkaalliseen hautaholviin, jonne kaikki muutkin Belgian monarkit on haudattu.
Belgian siirtomaavallasta itsenäistyneen Kongon eli tuolloisen Zairen johtajaa Mobutu Sese Sekoa ei kutsuttu kuninkaan hautajaisiin, mitä tämä piti myöhemmin elämänsä suurimpana pettymyksenä. Toinen kutsumatta jätetyistä oli Saddam Hussein.[11]
Syyskuussa 2024 paavi Franciscus ilmoitti Belgiaan tekemänsä valtiovierailun yhteydessä aloittavansa prosessin Baudouinin beatifikaation aloittamiseksi.[12]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuninkaana Baudouin oli seuraavien belgialaisten ritarikuntien suurmestari:
Leopoldin ritarikunta (suurmestari, 1951)[13]
Kruunun ritarikunta (suurmestari, 1951)[14]
Leopold II:n ritarikunta (suurmestari, 1951)[15]
Afrikan tähden ritarikunta (suurmestari, 1951)[16]
Leijonan kuninkaallinen ritarikunta (suurmestari, 1951)[17]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan erikoissuurristi (Länsi-Saksa, 1971)[18]
Itävallan tasavallan kunniamitalin suurristi (Itävalta, 1958)[19]
Baijerin ansioritarikunnan ritari (Baijeri)[20]
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1966)[18]
Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1960)[21]
Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 1960)[18]
Kaarle III:n ritarikunnan suurristi (Espanja, 1977)[18]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ketjulla (Suomi, 1954)[22]
Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1954)[19]
Vapahtajan ritarikunnan suurristi (Kreikka, 1951)[19]
Islannin Haukan ritarikunnan suurristi (Islanti, 1979)[18]
Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Savoijin perhe, 1960)[23]
Italian tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Italia, 1966)[18]
Kolmen Tähden ritarikunta ketjulla (Latvia)[19]
Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunnan ritari (Luxemburg, 1953)[19]
Pyhän Kaarlen ritarikunnan suurristi (Monaco, 1951)[19]
Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1960)[24]
Alankomaiden leijonan ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 1939)[19]
Puolan tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Puola, 1977)[18]
Kristuksen sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957)[23]
Avizin sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957)[23]
Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunnan suurristi (Portugali, 1957)[23]
Henrik Purjehtijan ritarikunnan suurristi (Portugali, 1982)[20]
Romanian tähden ritarikunnan suurristi (Romania, 1972)[18]
Sukkanauharitarikunnan kunniaritari (Yhdistynyt kuningaskunta, 1963)[19]
Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1951)[19]
Kristuksen ylin ritarikunnan ritari (Pyhä istuin, 1961)[18]
San Marinon ritarikunnan suurristi (San Marino, 1958)[19]
Pyhän Haudan ritarikunta ketjulla (Pyhä istuin, 1951)[19]
Jugoslavian tähden ritarikunnan 1. luokka (Jugoslavia)[18]
Ylä-Voltan kansallinen ritarikunnan suurristi (Burkina Faso, 1971)[18]
Urhoollisuuden ritarikunnan suurristi (Kamerun, 1966)[18]
Keski-Afrikan tasavallan ansioritarikunnan suurristi (Keski-Afrikan tasavalta, 1965)[18]
Vihreän kuun sirpin ritarikunnan suurristi (Komorit, 1982)[18]
Norsunluurannikon kansallinen ritarikunnan suurristi (Norsunluurannikko, 1965)[18]
Salomon sinetin ritarikunnan suurristi (Etiopia, 1959)[25]
Päiväntasaajan tähden ritarikunnan suurristi (Gabon, 1981)[18]
Liberian pioneerien ritarikunnan suurristi (Liberia)[19]
Ouissam Alaouiten ritarikunnan suurristi (Marokko, 1968)[18]
Nigerjoen ritarikunnan suurkomentaja (Nigeria, 1966)[18]
Leopardin ritarikunnan suurristi (Kongo-Kinshasa, 1969)[18]
Leijonan kansallinen ritarikunnan suurristi (Senegal, 1970)[18]
Itsenäisyyden ritarikunnan suurristi (Tunisia, 1966)[18]
Kambodžan kuninkaallisen ritarikunnan suurristi (Kambodža, 1952)[25]
Mugunghwa-ritarikunnan ritari (Etelä-Korea, 1986)[20]
Pahlavin ritarikunnan suurristi (Iran, 1960)[18]
Krysanteemiritarikunta ketjulla (Japani, 1964)[19]
Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Thaimaa)[18]
Rajamitrabhornin ritarikunnan suurristi (Thaimaa)[18]
Kuningas Abdulazizin ritarikunnan 1. luokka (Saudi-Arabia, 1975)[18]
Libanonin ansioritarikunnan erikoisristi (Libanon, 1955)[19]
Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunnan suurristi (Argentiina, 1960)[18]
Etelän Ristin ritarikunnan suurristi (Brasilia, 1964)[20]
Chilen ansioritarikunnan suurristi (Chile, 1961)[18]
Boyacá-ritarikunta ketjulla (Kolumbia, 1955)[19]
Asteekkikotkan ritarikunta ketjulla (Meksiko, 1952)[25]
Rubén Darion ritarikunta (Nicaragua, 1958)[19]
Perun auringon ritarikunnan suurristi timantein (Peru, 1952)[19]
Vapauttajan ritarikunta ketjulla (Venezuela, 1952)[19]
.png){kind=small}
_GC_2nd_type_ribbon.svg){kind=small}
.png){kind=small}
.svg){kind=small}
_-_ribbon_bar.png){kind=small}
_-_ribbon_bar.gif){kind=small}
_-_ribbon_bar.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
.png){kind=small}
Muita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baudouinille on myönnetty kunniatohtorin arvo Louvainin katolisessa, Brysselin vapaassa (ranskankielisessä), Gentin, Antwerpenin ja Thammasatin yliopistoissa.[25][26] 1491 Balduinus -asteroidi, jonka löysi Belgian kuninkaallisessa observatoriossa pitkän uran tehnyt professori Eugène Delporte, on nimetty kuninkaan mukaan.[27]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lobkowicz, Stéphane de: Baudouin : Biographie. Braine-l'Alleud: J.-M. Collet, 1994. ISBN 9782873670269 (ranskaksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Baudouin I, King of Belgium, Dies at 62 The New York Times. 1.8.1993. Arkistoitu 2014. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
- ↑ Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 19. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ King Baudouin 2025. The Belgian Monarchy. Viitattu 31.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Nuptial Joy Outshines Royal Jewels. LIFE, 6.1.1961, s. 29–30. LIFE. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2014.
- ↑ Queen Fabiola of Belgium talks about being unable to bear children 2008. People. Arkistoitu 26.10.2014. Viitattu 26.10.2014.
- ↑ Wilsford, David: Political Leaders of Contemporary Western Europe: A Biographical Dictionary, s. 30. Bloomsbury Academic, 23.5.1995. ISBN 978-0-313-28623-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Belgian King, Unable to Sign Abortion Law, Takes Day Off The New York Times. 5.4.1990. Arkistoitu 7.12.2024. Viitattu 27.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Fun Fact: Belgium went for 36 hours without a king in 1990 Brussels Express. 3.3.2018. Viitattu 27.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Mission, vision, values 2025. King Baudouin Foundation. Viitattu 31.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Kings, Queens and Commoners Mourn Belgian Monarch LA Times. Viitattu 26.10.2014.
- ↑ Martens, Wilfried: Europe: I Struggle, I Overcome, s. 80. Springer Science & Business Media, 24.8.2009. ISBN 978-3-540-89289-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 31.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Paus Franciscus start procedure op tot zaligverklaring van wijlen koning Boudewijn: "Moedige man die weigerde moorddadige wet te ondertekenen" VRT NWS. 29.9.2024. Viitattu 27.12.2024. (hollanniksi)
- ↑ Order of Leopold, Knight, Civil Division Medalbook. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Order of the Crown, Officer Medalbook. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Order of Leopold II, Knight medalbook.com. Medalbook. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Order of the African Star, Gold Medal (1888-1951) Medalbook. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Royal Order of the Lion, Gold Medal 2025. Medalbook. Viitattu 7.12.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Annuaire administratif et judiciaire de Belgique : Administratief en gerechtelijk jaarboek voor België, s. 1. Bruylant, 1991.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Annuaire administratif et judiciaire de Belgique : Administratief en gerechtelijk jaarboek voor België, s. 1. Bruylant, 1984.
- ↑ a b c d Lobkowicz (1994): s. 372
- ↑ Lobkowicz (1994): s. 371
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen saajat 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 7.12.2025.
- ↑ a b c d Lupant, Michel; Pauwels, Cédric & Van den Eeckhout, Jean-Marie: Armorial de la famille royale de Belgique, s. 444–448. Weyrich, 2000. (ranskaksi)
- ↑ Tildelinger av ordener og medaljer 2025. Det norske kongehuset. Viitattu 8.12.2025. (norjaksi)
- ↑ a b c d Annuaire administratif et judiciaire de Belgique : Administratief en gerechtelijk jaarboek voor België, s. 1. Bruylant, 1965.
- ↑ Honorary degrees 1990s 2025. University of Antwerp. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Small-Body Database Lookup 2025. NASA. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baudouin I Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Leopold III |
Belgialaisten kuningas 1951–1993 |
Seuraaja: Albert II |
