Arvo

Arvoilla tarkoitetaan toivottua asiaa, suotavaa käyttäytymistä tai päämäärää. Arvot ovat luonteeltaan käsitteellisiä ja ne ohjaavat ihmisten tai ihmisryhmien toimintaa. Esimerkiksi maailmanrauha tai sinnikkyys ovat arvoja, joita voidaan pitää tavoiteltavina tai toivottuina asioina. Arvo tarkoittaa myös merkityksellisyyttä - kun jokin asia on merkitsevä, sen sanotaan olevan arvokas. Arvoihin liittyvää tutkimusta tehdään muun muassa yhteiskuntatieteissä, käyttäytymistieteissä ja filosofiassa.

Arvo-sanan etymologia

Sana arvo on viitannut suomalais-ugrilaisissa kielissä hintaan. Pohjoissaamen kielellä árvu tarkoittaa arvoa tai arvostusta. Ar tarkoittaa vepsän, ja ár unkarin kielellä hintaa. Vatjan armo ja viron aru merkitsevät järkeä tai ymmärrystä ja Agricolalla arvo tarkoittaa arviota, arviointia.

Arvojen luonne

Yksi keskeinen arvoja koskeva kysymys on, onko olemassa objektiivisia eli ihmisestä riippumattomia arvoja. Toisten mukaan tällaisia arvoja on olemassa. Tällöin arvoja koskevat väittämät voisivat olla samalla tapaa tosia kuin vaikkapa säätiloja tai materiaalien koostumusta koskevat väittämät. Sen sijaan, jos objektiivisia arvoja ei ole, ovat arvot viime kädessä aina makuasioiden kaltaisia ihmisistä itsestään riippuvaisia seikkoja. Näin ollen myöskään perimmäisiä arvoja koskevia arvoristiriitoja on vaikea ratkaista. Tähän asiaan liittyvät läheisesti käsitteet moraalirelativismi ja eettinen objektivismi.

Monissa uskonnoissa katsotaan, että on olemassa ihmisestä riippumattomia arvoja. Esimerkiksi kristinuskon mukaan on olemassa ihmisestä riippumattomia ehdottomia arvoja, sillä niiden olemassaolo perustuu Jumalan tahtoon ja säätämykseen. Jumala on luonut ihmisen ja on siten tästä riippumaton ja tämän yläpuolella. Hänen tahtonsa siis viime kädessä ratkaisee, mikä on oikein ja mikä väärin.

Arvoista puhuttaessa teismiksi on kutsuttu juuri tällaista kantaa, jonka mukaan arvojen lähde on Jumala. Tämän näkemyksen perinteinen kritiikki on kysyä, eikö Jumala sitten voi pitää vaikkapa kiduttamista arvokkaana? Tähän voidaan vastata, että Jumala on hyvä, joten hän ei pitäisi kiduttamista arvokkaana. Mutta mitä tässä näkemyksessä tarkoitetaan sillä, että Jumala on hyvä? Kaiketi sitä, että Jumala pitää itseään arvokkaana. Näin ollen on vaikea sulkea pois, etteikö Jumala voisi pitää sekä itseään että kiduttamista arvokkaana. Tällaista kritiikkiä teismiä kohtaan esitti jo Platon antiikissa.

Teismi ei ole ainoa uskonnollinen näkemys arvojen luonteesta. Esimerkiksi Leibnizin mukaan Jumalan on säädettävä lait jonkun kriteerin mukaan, jotta hänen valintansa olisivat perusteltuja. Jumalan totteleminen sokeasti olisi verrattavissa tyrannin valtaan alistumiselle. Leibnizin filosofiassa keskeisessä asemassa on hyvän käsite, jota älylliset oliot tavoittelevat, vaikkeivat tuntisi velvollisuuksiaan Jumalaa kohtaan.

Häyry & Häyry kirjoittavat, että järkevää on nähdä ihminen, joko ihmisyksilö tai ihmisyhteisö, arvojen lähteenä. Se että joku asia on arvokas tarkoittaa siis sitä, että ihmiset pitävät sitä arvokkaana.

Miten voimme sitten havaita, mitkä ovat jonkun ihmisen arvot? Yksi tapa on kysyä sitä ihmisiltä suoraan mutta tällöin herää kysymys, voiko ihmisten suoraan ilmoitukseen arvoistaan luottaa, sillä joskus epäilemme, että ihmiset toimivat toisin kuin mitä sanovat arvostavansa. Esimerkiksi jos ihmiset Suomessa sanovat arvostavansa luontoa, mutta vaikuttavat elävän saastuttavasti, miten he todellisuudessa arvottavat luonnon? Häyry & Häyry pohtivat tätä asiaa ja tulevat siihen tulokseen, ettei asiaan ole yksinkertaista vastausta eikä arvoja voi todentaa mitenkään yksinkertaisesti havainnoimalla. Jos haluamme tietää, mitä ihmiset todella arvostavat, meidän on tarkkailtava sekä heidän julkilausuttuja arvojaan ja syvempää ajatteluaan, että myös heidän toimintaansa. Sekä gallupeille tyypillinen kysely yksin, kuten myös arvojen päätteleminen suoraan ihmisen toiminnasta, ovat molemmat liian yksinkertaisia tapoja lähestyä tätä monimutkaista asiaa.

Arvot ja kulttuurit

Arvot periytyvät sukupolvilta toisille eri kulttuureissa ja niitä vastaan myös asetutaan. Kulttuuria itseään voidaan pitää tiettyjen arvojen toteuttajina tai välittäjinä. Kantaa, jonka mukaan kulttuurien välisiä arvokonflikteja ei voida lopulta ratkaista, kutsutaan kulttuurirelativismiksi.

Kristilliset arvot

Kristilliset arvot perustuvat pääosin Raamatun opetuksiin, Jumalan kunnioittamiseen ja hänen käskyjensä noudattamiseen.

Suomalaisten arvot

Suomi on moniarvoinen yhteiskunta. Suomalaisiksi koetut arvot liittyivät talonpoikaisissa kyläyhteisöissä vallinneisiin yleisiin käsityksiin. Talonpoikaisista arvoista merkittävin on ahkeruus. Ihanteellinen suomalainen saavuttaa elämässä tärkeät asiat omalla työllään. Vallitseva ahkeruuden arvostus pohjautuu vahvasti vuosisatojen yhteiskuntajärjestelmään, jossa talonpoikaissäädyn osa oli työnteko. Positiivinen omakuva rakentui kyvystä selvitä lähes missä tahansa olosuhteissa.

Itseisarvot ja välinearvot

Arvojen määrittelemisessä ja arvojen tutkimisessa käytetään hyvin monenlaisia tapoja ryhmitellä erilaisia arvoja. Perustava erottelu tehdään itseisarvojen ja välinearvojen välillä. Itseisarvoinen asia on arvokas oman itsensä vuoksi, kun taas välinearvo on jotain sellaista, jota tavoitellaan jonkin muun asian saavuttamiseksi. Yksi asia voi myös samaan aikaan omata sekä itseisarvoa että välinearvoa. Esimerkiksi hyvän aterian syöminen voi olla itsessään hyvä asia tuottamansa mielihyvän kautta, mutta siitä voi olla hyötyä myös muita päämääriä kuten ravitsemusta ajatellen.

Itseisarvoiksi on esimerkiksi ehdotettu hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Välinearvot saavat usein arvonsa vasta silloin, kun niitä käytetään pyrittäessä it­seisarvoihin. Esimerkiksi rahan avulla voi tavoitella itseisarvoja, valmistaa kauniita esineitä tai rakennuksia, tukea tieteellistä tutkimusta tai auttaa köyhiä ihmisiä.

On kuitenkin myös filosofeja, kuten Georg Henrik von Wright, jotka näkevät erottelun väline- ja itseisarvoihin ongelmallisena. Saatetaan esimerkiksi sanoa, että lopulta välinearvotkin ovat itsessään arvokkaita.

Muita arvojen ja arvostelmien luokitteluja

Arvot voidaan jakaa kahteen pääryhmään: moraalisiin arvoihin ja ei-moraalisiin arvoihin. Yksilöryhmiä, yksilöitä ja heidän luonteenpiirteitään luonnehditaan usein moraalisilla arvoilla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että marsilaiset ovat hyviä olentoja. Jos sen sijaan sanotaan, että lentävä lautanen on hyvä kulkuväline, kyse ei ole moraaliarvosta. Kun sanotaan, että lentävä lautanen on kaunis kulkuväline, kyse on esteettisestä arvosta. Sanaa "arvo" käytetään myös monissa muissa merkityksissä.

Arvoja ilmaistaan arvoarvostelmien avulla. Yllä oleva lause, jonka mukaan marsilaiset ovat hyviä olentoja, on arvoarvostelma, jota kutsutaan moraaliarvostelmaksi. Lause "lentävät lautaset ovat kauniita" on puolestaan esteettinen arvostelma.

Arvoarvostelmien lisäksi on esimerkiksi totuusarvostelmia. Totuusarvostelma on esimerkiksi lause "Tämä lentävä lautanen on pyöreä". Totuusarvostelma (propositio) on joko tosi tai epätosi. Sen sijaan monet ovat sitä mieltä, että arvoarvostelmat eivät ole samassa mielessä tosia tai epätosia kuin totuusarvostelmat.

Merkittävä arvojen eli toiminnan oikeutuksissa tarvittavien elementtien jäsennys on seuraava:

• Arvokkaaksi koettavat: luottamus, ystävyys, rakkaus, kunnioitus, läheisyys, omakulttuurisuus, sopusointuisuus yms.
• Arvostettavat: tavaroiden, taitojen, oppineisuuden, kunniamerkkien, terveyden, tieteiden, taiteiden yms. arvostus.
• Ihanteena pidettävät: rehellisyyden, nöyryyden, ahkeruuden, tasa-arvoisuuden, elämän kunnioittamisen, hyödyn maksimoinnin, tehokkuuden yms. ihanne.
• Varsinaiset arvot: Kauneus, puhtaus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus, pyhyys, moraalinen hyvä, kärsimyksen lievittyminen, tasapuolisuus yms. Nämä ovat tietynlaisia lopullisia arvoja, joihin päästään muiden pääluokkien arvoilla.

Itse arvo ja arvonkantaja voidaan erottaa. Arvonkantajan kautta tavoitellaan arvoa. Esimerkiksi jos toisten ihailu on arvostettu asia, sitä voidaan hankkia esimerkiksi jonkin esineen avulla, ja tuo esine on tällöin arvonkantaja.

Ahlmanin ja Niiniluodon jaottelu

Filosofi Erik Ahlman jaottelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä arvot yhdeksään eri luokkaan ja filosofi Ilkka Niiniluoto lisää Ahlmanin jaotteluun kaksi luokkaa.

• hedonistiset arvot
  • (onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus)
• vitaaliset arvot
  • (elämä, terveys, tahto, kuntoisuus)
• esteettiset arvot
  • (kauneus, ylevyys, suloisuus, taide)
• tiedolliset arvot
  • (totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede)
• uskonnolliset arvot
  • (usko, toivo, pyhyys, laupeus)
• sosiaaliset arvot
  • (altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus, turvallisuus)
• mahtiarvot
  • (voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto)
• oikeusarvot
  • (oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo, laillisuus)
• eettiset arvot
  • (hyvyys, moraalinen oikeus)
• ekologiset arvot
  • (luonnon kauneus ja terveys, eläinten oikeudet)
• egologiset arvot
  • (omanarvontunto, itsekkyys, oma etu)

Mikä on hyvää

Arvoteoriaan liittyy läheisesti myös hyvyyden käsite. Siitä, mikä on "hyvää", on monia erilaisia käsityksiä. Hyvänä pidetään usein esimerkiksi onnellisuutta ja mielihyvää. Merkittävää on myös, että muinaishepreassa hyvä ja kaunis ovat sama sana (Coudenhove-Kalergi, Richard 1932).

Katso myös

• Mielipide
• Arvostelu
• Elämän arvo
• Etiikka
• Hyve
• Moraali
• Normi

Kirjallisuutta

• Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Hyvä, kaunis, tosi – arvojen filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-357-3
• Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
• Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9
• Norrena, Juho: Arvojen varjot. Helsinki : Bazar, 2017. ISBN 978-952-279-477-2.
• Hirsjärvi, Sirkka (toimittanut 14 kasvatustieteilijän ja kolmen laudaturopiskelijan tuotoksista) (1978) " Kasvatustieteen sanasto" Jyväskylän yliopisto: kasvatustieteen laitos.

Aiheesta muualla

• Schroeder, Mark: Value Theory The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Zimmerman, Michael J.: Intrinsic vs. Extrinsic Value The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)