Alkuroni
| Alkuroni | |
 | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-[(1S,9Z,11S,13S,17S,25Z,27S,33S,35S,36S)-38-(2-hydroksietylideeni)-14,30-bis(prop-2-enyyli)-8,24-diatsa-14,30-diatsoniaundekasyklo[25.5.2.211,14.11,26.110,17.02,7.013,17.018,23.030,33.08,35.024,36]oktatriakonta-2,4,6,9,18,20,22,25-oktaen-28-ylideeni]etanoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | M03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C44H50N4O2 |
| Moolimassa | 666,88 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | virtsan mukana |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |
Alkuroni (diallyylibisnortoksiferiinidikloridi, Alloferin) on eräs kuraren tyyppinen lääkeaine, jota kutsutaan lihasherpauttajaksi eli lihasrelaksantiksi. Ainetta valmisti Roche.[1] Sillä voidaan helpottaa spastisia lihasten jännitystiloja: sitä on käytetty leikkauksissa, sillä se laukaisee lihastonusta. Aine ei itsessään ole sedatiivi – eli se ei puuduta tai nukuta, vaan lamaannuttaa lihaksia. Alkuronin ainut käyttökohdealue on ollut kirurgia.[2]
Alloferinia oli saatavilla vain lääkeampulloina yksinomaan; á 5 mg/ml. Yksi 2 ml lääkeampulli sisälsi 10 mg vaikuttavaa lääkeainetta.[1]
Alloferin on ollut käytössä ainakin 1970-luvulla. Sen jälkeen ovat tämän lääkkeen käytön korvanneet: rokuroni, vekuroni ja pankuroni. Alloferinin eduiksi on laskettu sen tehokkuus eli voimakkuus, noin kaksinkertainen d-tubokurariiniin nähden; sekä d-tubokurariinia puolta lyhyempi vaikutusaika. Lääkkeen vastavaikuttajia ovat atropiini ja neostigmiini.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halldin, Matts: Nukutus ja puudutus. Suom. Jorma T. Airaksinen & Martti Hakonen s. 199–200. Helsinki WSOY, SHKS, 1971