History and Civilization

"Eri ministeriöt jättivät keskiviikkona valtionvarainministeriölle ehdotuksiaan satojen miljoonien eurojen edestä elvyttävään lisäbudjettiin. Ehdotuksissa on painotettu töiden nopeata aloitusmahdollisuutta ja työllistävyyttä. Sinänsä hyviä perusteita, joiden rinnalle nostaisin yhden pidemmällä tähtäyksellä vielä tärkeämmän – nimittäin ilmastonmuutoksen torjunnan. Tekemistä riittää niin suomalaisen yhteiskunnan muuttamiseksi vähemmän energiaa kuluttavaksi kuin energiajärjestelmämme muuttamisessa vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaksi.
"

An article on sustainable use of wood bases products. (In Finnish)

On olemassa kaksi toisiaan täydentävää tapaa saada puun kulutus ympäristövaran edellyttämälle tasolle:
1) Puun kulutuksen vähentäminen
2) Ympäristövaran kasvattaminen

Molempia keinoja on tarkasteltava niiden vaihtoehtoiskustannusten valossa. Keinot tavoitteiden aikaansaamiseksi eivät saa aiheuttaa entistä suurempia ongelmia.

Teollisuusmaiden hiilivelka on samansuuruinen kuin kehitysmaiden lainataakka. Tämä tarjoaa oivan tilaisuuden tilanteen nollaamiseen. Esitän, että kehitysmaat jotka tulevat mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka toivottavasti solmitaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuoden loppupuolella, saavat velkansa kuitattua. Tämän jälkeen voidaan aloittaa yhteiset ponnistelut kasvihuoneilmiön ja taloustaantuman samanaikaiseen torjumiseen. Velkojen molemminpuolinen anteeksianto auttaisi kansainvälistä pankkijärjestelmää takaisin jaloilleen, ja investoinnit energian säästöön ja vihreään energiaan toisi kaivattuja työpaikkoja.

This thesis examines Finland‘s transition from a solar based energy system to a  fossil fuel based one, and the environmental consequences of this transition. The  period under examination is from the beginning of the 19th  century to the present,  covering Finland's transition from a proto-industrial agricultural society to a --post-  industrial| society.

The theoretical starting point has been the environmental Kuznets curve hypothesis,  which proposes that some pollution or measures of environmental degradation  would follow an inverted U-curve related to incomes, increasing at low income  levels and decreasing at high income levels. Based on the historical approach used  in this thesis, two new explanations for the existence of an environmental Kuznets  curve are added: 1) The severity of environmental degradation might itself create a  turning point for the emissions, or in some cases fear of severe effects. 2) What at a  first glance seems to be a genuine environmental improvement might just be a  transformation of one environmental problem into another.

Some proponents of economic growth go as far as claiming that economic growth is  a necessary condition for proper protection of the environment. This thesis turns the  argument around, claiming that the causal connection goes in an opposite direction:  proper environmental standards and conservation comprise a necessary condition for  economic growth in the long run.

Finland industrialized by means of renewable, indigenous energy sources. The  switch to imported fossil fuels in the 1960s led to exceptionally fast growth of  carbon and sulphur dioxide emissions. The emissions of sulphur dioxide started to  decline in the 1970s while the emission growth of carbon dioxide only slowed  down. The initial decline of sulphur dioxide emissions was mainly a side-effect of  changes in industrial processes rather than an outcome of a deliberate policy.  Furthermore, anxiety about large and widespread damage to the forests was a major  reason for active measures to decrease sulphur dioxide emissions since the mid-  1980s. Thus the emissions themselves provoked their downturn.

Quantitative calculations on the use of natural resources provide valuable tools,  which can give new insights to old questions and raise new questions. Burning  cultivation of peatlands, which has been neglected in historical research, was found  to be the greatest source of carbon dioxide in Finland during the whole of the  nineteenth century and at the beginning of the twentieth century. Another neglected  occupation, the production of potash might have consumed as much wood during  the 19th century as the production of tar.

Tulvavahinkoja voitaisiin ehkäistä ennallistamalla ojitettuja soita.

Poikkeukselliset rankkasateet ja niiden aiheuttamat tulvat ovat mullistaneet monen suomalaisen elämän. Vesi on tulvinut kellareihin ja ajanut ihmisiä kodeistaan, huuhtonut sorateitä mennessään ja katkaissut liikenteen valtatie kahdeksalta. Rankkasateet ovat tuhonneet satoja, ja vesien mukana pelloilta on kulkeutunut orgaanista ainesta ja ravinteita. Näiden hajoaminen kuluttaa vedestä hapen, minkä vuoksi ainakin Vantaanjoessa on kuollut kaloja.

Vaikka sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen suuret, tuhojen laajuutta on aiheellisesti päivitelty. Joissakin puheenvuoroissa on tuotu esille jätevesiverkostojen alimitoitus, jonka vuoksi jätevesiä on jouduttu laskemaan puhdistamattomina jokiin. On ihmetelty, kuinka on mahdollista, että jätevettä joutuu vedenottamoihin ja sitä kautta vesijohtoveteen, kuten on käynyt muun muassa Riihimäellä ja Ristiinassa.

Jahka näiden tulvien aiheuttamat vahingot on saatu korjattua, onkin syytä paneutua ennaltaehkäisyyn. Poikkeuksellisesta voi tulla tavanomaista, jos sademäärät kasvavat ennusteiden mukaisesti ilmaston lämmetessä. Suomessa ilmastonmuutoksen on arvioitu nostavan sademäärää pitkällä aikavälillä jopa 30–50 prosenttia.

Kun ratkaisuja etsitään, on syytä huomioida myös jokien yläjuoksut. Ei ole sattumaa, että pahimmat tulvavahingot sattuvat sellaisten jokien alajuoksuille, joiden yläjuoksuilla on runsaasti ojitettuja soita. Koskematon suo on kuin jättimäinen pesusieni, joka vedenvarastointikykynsä ansiosta toimii tulvien tasaajana. Ojitetut suot taas pidättävät vettä kuin rikkinäinen ämpäri.

Suot peittivät aikoinaan kymmenisen miljoonaa hehtaaria eli lähes kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mutta nykyään alkuperäisestä suo alasta on jäljellä alle puolet. Soiden ojittaminen viljelykäyttöön alkoi jo keskiajalla, ja kaiken kaikkiaan noin miljoona hehtaaria suota on raivattu maatalousmaaksi. Myös valtiovalta näki soiden ojittamisen tärkeäksi, sillä soiden uskottiin aiheuttavan halloja. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin juuri päinvastainen, sillä suot tasaavat lämpötilaeroja.

Ihan toisenlaisiin mittaluokkiin ojittaminen kohosi 1960-luvun lopussa, jolloin ojituksen koneellistuminen lähti toden teolla liikkeelle. Niihin aikoihin ojitettiin vuosittain lähes prosentti Suomen maapinta-alasta. Ojituksen tärkeimmäksi tavoitteeksi nähtiin metsien määrän kasvattaminen.

Valtio jakoi halpakorkoista lainaa ja suoraa tukea metsänojituksiin ja ojitti myös omia soitaan. Rahaa paloi runsaasti, olihan ojittamista varten saatu halpakorkoista lainaa Maailmanpankilta. Metsäojitusinnon ollessa suurimmillaan ojitettiin valitettavasti runsaasti myös metsätalouden kannalta kelvottomia soita. Hurjimpien arvioiden mukaan jopa kolmasosa kaikista ojituksista on epäonnistunut.

Epäonnistuneita ojitusaloja voidaan ennallistaa tukkimalla ojia ja poistamalla kitukasvuiseksi jäänyttä puustoa. Näin saadaan soiden vedenpidätyskyky vähitellen palautettua. Poistettu puusto voidaan hyödyntää bioenergian tuotannossa. Myös entisiä turvesoita voidaan ennallistaa, vaikka niiden palautuminen turpeennostoa edeltävään tilaan viekin tuhansia vuosia.


Jokien ennallistamisella taas voidaan saada helpotusta niiden happikatoon. Uiton helpottamiseksi on aikoinaan perattu luke¬mattomia koskia. Näitä ennallistamalla saadaan aikaan luonnollisia veden hapettimia.


Ennallistaminen ei toki yksinään poista rankkasateiden aiheut¬tamia tuhoja, Toisaalta ennallistamisesta on myös paljon muuta hyötyä, niin aineetonta kuin aineellistakin. Aineellisiin hyötyihin voidaan laskea esimerkiksi menetettyjen lakkasoiden tai kalojen kutupaikkojen takaisin saaminen.


Nykyisessä työttömyystilanteessa ei haitanne sekään, että näin' synnytettäisiin runsaasti uusia työpaikkoja – seikka, Josta luulisi karkaavien työllisyystavoitteidensa kanssa painiskelevan hallituksen olevan kiinnostunut. Muistutettakoon valtiovarainministeriä vielä siitä, että ennallistaminen ei ole vastikkeeton kuluerä vaan investointi.

Yksi yliopistoni professoreista kommentoi väitöskirjani varhaista versiota todeten, että harva uskoo enää että historia olisi elämän opettaja (Historia est Magistra Vitae). Uskon kuitenkin, että luopuminen Ciceron hellimästä ajatuksesta, että voisimme oppia historiasta, olisi suuri menetys sekä tutkimukselle että ympäröivälle yhteiskunnalle. Kuten, jo Voltaire tiesi: Menneisyyden merkittävät virheet ovat monilla tavoin hyödyllisiä. Voimme kenties ottaa oppia vanhoista virheistä, ja toisaalta löytää toivorikkaita oivalluksia vanhoista menestystarinoista.

"Examines the reasons for the success of publications by Marie Stopes and places them within the context of public print culture, discussing the relationship between the success of the books and ideas and the way Stopes claimed and promoted a position of expertise for herself. New correspondence and other source material reveal how Stopes's image was constructed as "the first philosopher of contraception." The publication of Married Love: A New Contribution to the Solution of Sex Difficulties in 1918 made Stopes an influential adviser on sexual matters, but reactions to the book varied and some questioned the author's medical qualifications. In 1923 she published a work on contraception, and it is possible to analyze the way she constructed the book for success and prestige. Attacks on her writing by the medical profession made her determined that her work should appear "scientific," and this shift can be traced in its development. Her appeal was that of a populist and a writer of best-sellers, and she achieved this by casting herself as a professional.

Documentation:
Based on Stopes's writings, documents in the Department of Special Collections, University of California, Santa Barbara, and published primary and secondary."

Despite its successful practical application, the theoretical status of oral history remains unclear in the face of such problems as the function and reliability of memory; the representativeness, reliability, and validity of the interviews; and general evaluative and control criteria. Its long-term establishment as a historiographical method is dependent on a thorough examination of theoretical fundamentals, a greater acceptance of sociological and psychological findings on the "biographical method," and solutions to the problems of the "open interview process."

Oral History ist eine geschichtswissenschaftliche Methode, muendliche Erinnerungsinterviews mit Beteiligten und Betroffenen historischer Prozesse durchzufuehren und (in der Regel) gleichzeitig in reproduzierfaehiger Weise auf einen Tontraeger festzuhalten, um auf diese Weise retrospektive Informationen ueber muendliche Ueberlieferungen, vergangene Tatsachen, Ereignisse, Meinungen, Einstellungen, Werthaltungen oder Erfahrungen zu sammeln und auszuwerten. Die Produktion wahrnehmungsgeschichtlicher Quellen mit Hilfe von diachronen Erinnerungsinterviews weist auf die Geschichtswissenschaft ungewoehnliche theoretische wie methodische Probleme auf, die sich vornehmlich auf die Funktionsweise und Zuverlaessigkeit des Gedaechtnisses, die Repraesentativitaet, Reliabilitaet und Validitaet von Oral-History- Interviews sowie auf generelle Auswertungs- und Kontrollmoeglichkeiten beziehen. Trotz durchaus erfolgreicher praktischer Anwendungsversuche ist der theoretische Status von Oral History im Gesamtsystem der Geschichtswissenschaft nach wie vor ungeklaert; will sie sich auf Dauer im klassischen Kanon der histioriographischen Methoden etablieren, erscheint nicht nur eine intensivierte Reflexion theoretischer Grundlagen zur Selbstpruefung, sondern auch eine verstaerkte Rezeption soziologischer und psychologischer Erkenntnisse zur biographischen Methode sowie zur Problematik des offenen Interviewverfahrens unerlaesslich.

Schlagwörter: Repräsentativstudie, Erinnerung, Historiografie, Forschung, Subjektivität, Oral History, Geschichte , Historische Methode, Geschichtswissenschaft, Interview, Sachinformation